Kuukausi

Olen viime aikoina miettinyt ajan kulkua ja yrittänyt suhteuttaa sitä eri tilanteisiin. Kuukausi on ihmisen elämässä todella lyhyt aika kun miettii koko elämän kaarta. Kuitenkin kuukaudessa ehtii tehdä ja tapahtua ihan hirveä määrä asioita kun ottaa ajasta kaiken irti. Kuukauden odotus taas tuntuu todella pitkältä ajalta ja se on nykyaikana liian pitkä aika kun kaikki pitäisi saada nyt ja heti.

Harvoin muistan mitä tapahtui kuukausi sitten ilman että otan kalenterin esiin. Vai osaatko sinä sanoa mitä teit 19.11.2013? Se oli tavallinen tiistai. Työpäivä. Kuorotreenipäivä. Laulettiin todennäköisesti joululauluja. Illalla kotiin tullessani lösähdin sohvalle iPad sylissä ja tarkistin tuoreimmat FB-kuulumiset. Näin menee joka tiistai. Mutta tämä tiistai on jäänyt mieleeni erityisesti, koska se jätti jälkeensä tunteita mitkä edelleen nousevat välillä pintaan. Tästä herää kysymys: toimiiko muisti suurimmaksi osaksi tuntomuistin kautta ja muistatko tapahtumat vain koska niistä on noussut keskimääräistä isompia tunteita pintaan? Mieti tapahtumia taaksepäin. Mitä muistat eilisestä, viime viikosta, vuoden takaisesta joulusta? Liittyykö niihin erityisiä tunteita  mitkä on jättänyt muistijäljen aivoihisi? Minä olen tunneihminen ja elän vahvasti tunteiden kautta. Sen takia myös kuukauden takainen tapahtuma on jäänyt mieleeni erityisesti.

On ollut ihana seurata sukulaistyttömme kasvua ja kehitystä hänen neljän kuukauden iän aikana. Aika on mennyt kuin siivillä kun häntä on seurannut sivusta. Uskon, että myös hänen vanhemmat yhtyvät tähän. Kuitenkin, vatsaoireista kärsivällä vauvalla ja hänen vanhemmillaan on ollut varmasti myös pitkä neljä kuukautta valvomisineen ja itkuineen kun väsymys alkaa painaa. Yön pimeinä tunteina vauvan itkiessä tuntikin tuntuu todella pitkältä ajalta kun ei voi auttaa kipuilevaa vauvaa mitenkään muuten kuin hieromalla ja heijaamalla.

Kuukausi tästä eteenpäin tuntuu pitkältä ajalta. Ollaan jo ensi vuoden puolella ja menossa kohti kevättä. No, tulisi se talvikin ensin. Mutta päivät alkavat pitenemään ja tahti kiihtymään. Minulla on tullut usein keväällä jonkin asteista kevätmasennusta vaikka valon määrä kasvaa. Vasta kun lumet on sulanut ja aurinko lämmittää, kaivaudun minäkin luolasta ja alan nauttia tulevasta. Toivon, ettei tänä vuonna tarvitse ajautua siihen. Tukenani on ihanat kuorolaiset, kuntoilu ja aktiviteetit mitkä pitävät minut kiireisenä.

Enää yksi aamuherätys ja alkaa joululoma!