Takaisin ratsun selkään

Olen ollut nyt reilu kuukauden pois salilta ja jumpista. Kiloja tuli muutama lisää kun herkuttelun määrä kasvoi suhteessa jumppien loppumiseen eli kasvoi 100%. Hankin eilen polvituen Respectasta ja sitä pitäisi mennä tänään testaamaan SATS:n. Pitää myöntää, että kynnys on todella korkea koska pelko polven uudelleen kipeytymisestä on suuri. Varasinkin core tunnin missä ei hypitä vaan keskitytään keskikehon vahvistamiseen. Halu päästä jumppiin on kova mutta huomaan koko ajan miettiväni mitä muuta voisin tehdä sinä aikana. Core ei kestä kuin 30 min ja menen sinne pelosta huolimatta. Muistan kuinka ihana fiilis tunnin jälkeen tulee joten se tunne päässäni suunnistan tunnille. Katsotaan kuinka naisen käy.

Vähän ehkä stressaa viikonlopun juhlat. Nyt on hankittu tarjottavat lasten juhliin. Sukujuhlien tarjottavat on vielä hakusessa. Myös lasten juhlien ohjelma on täysin auki. Ehkä saan jonkun älyväläyksen viime hetkellä. Siivous ja leipomisurakka siis odottaa eikä levosta tietoakaan.

           Toiset osaa ottaa rennosti

Rentoa menoa

Ihana aikatauluton viikonloppu takana. Tämän viikonlopun tarkoitus oli etten ota yhtään menoa vaan menen fiiliksen mukaan. Ja onnistuin siinä. Lauantaina heräsin klo 9.30. Nukahdin sohvalle klo 10-11 väliseksi ajaksi ja otin lopulta päikkärit klo 15-17. Okei, olihan Suomen pronssipeli katsottava mut mihinkään ei tarvinnut liikkua sohvalta. Illalla teki mieli herkkua ja lähdin klo 21 aikaan meidän lähellä olevaan sushipaikkaan mutta unohdin että he lomailevat aina helmikuun. Ajattelin seuraavaksi sortua kotipizzaan mutta sekin oli mennyt klo 21 kiinni. Pahus. Lopulta kävin Alepassa ja ostin täytettyjä jalopenoja ja cocista. Ei niin terveellistä kuin sushi mutta tyydytti herkkunälän.

Neiti heräsi yöllä kun oli pissannut sänkyyn. Oma moka kun ei käytetty vessassa ennen unia joten pesut, lakanoiden vaihto ja neiti mun vieressä nukutti aamulla. Ei tosin neitiä. Heräsin taas klo 9.30 aikaan kauheaan meteliin. Neiti jännitti kaverin 4v synttäreitä jotka oli iltapäivällä. Jännitys purkautui huutona ja riehumisena. Mies ja lapsi pihalle ja shown koreografiatreenit käyntiin. Sain kunnon hien pintaan kun hypin ja pompin pitkin olohuonetta samalla kun lauloin. Hyvät treenit. Mies vei neidin synttäreille ja meni itse katsomaan lätkää jonnekin ja minä sain jatkaa treenaamista. Illalla kävimme vielä neidin kanssa kummipojan luona kyläilemässä. Ihana viikonloppu.

Seuraava tällainen koko vapaa viikonloppu taitaakin olla vasta huhtikuussa kun kaksi enimmäistä showpäivää on takana. Kiireinen kevät siis tiedossa. Katsotaan jos skippaan jotkut treenit ja lähden reissuun. Tekisi sekin hyvää. Tässä vielä neidin sunnuntai look. Tyylikäs, eikö?

Vauhti kiihtyy

Kiirettä pitää. Tällä viikolla on kolmena iltana Aventuria jossain muodossa. Joko laulua, tanssitreeniä tai shown suunnittelua paperilla. Enää 52 päivää kun ensimmäinen show pärähtää vauhtiin ja nyt alkaa olla (ainakin minulla) pienen paniikin tuntua. Laulut alkaa olla hallussa mutta koreografioiden osaaminen on vain kovan treenin takana. Ja tänään opetellaan vielä uutta materiaalia. Huh huh. Laitan huomenna muun perheen pihalle, läppärin telkkariin kiinni ja alan treenaamaan. Voi alakertalaisia kun joutuvat kuuntelemaan kuinka norsu hyppii olohuoneessa.

Mutta on mulla myös ehkä lomaakin vielä ennen show´ta. Olemme puhuneet työkavereiden kanssa että lähdemme maaliskuussa reissuun jonnekin lämpimään. Otamme äkkilähdön jonnekin mahdollisimman halpaan kohteeseen mistä löytyy aurinkoa ja lämpöä. Nyt vaan tuntuu, että koko Euroopan lämpötilat on sekaisin ja kaikkialla on kylmempää kuin normaalisti. Katsotaan nyt pääsemmekö matkaan. Jos vielä kolmen viikon kuluttua Canarialla lämpötilat näyttää vain +15 C niin säästämme vähäiset rahat ja keksimme jotain muuta.

Neidin synttärit lähestyy. Otin Grouponin kautta diilin jolla ostin Juustokakkutehtaalta mangojuustokakun hintaan 39 €. Oikea hinta on n 100 euroa joka on ryöstöhinta mutta 39 euroa alkaa olla sellainen summa minkä voin maksaa juustokakusta. Varsinkin kun se näyttää tältä

Lisäksi teen täytekakun mihin käyn ostamassa lauantaina kakkukuvan Herttoniemessä sijaitsevasta Bake & Partystä. Kokeilen ensimmäistä kertaa sellaista mutta luotto siihen että se onnistuu on kova. Aiheena on tietenkin prinsessa. Loput tarjoilut on vielä auki ja lastenkutsujen herkut kokonaan miettimättä. Pikku hiljaa. Onhan siihen vielä viikko aikaa.

Tänään jännitetään olympiajääkiekkoa. Go Suomi!!

Kolotusta

Nyt on kulunut (lähes tunnilleen) kaksi viikkoa siitä kun polvi muljahti sijoiltaan. Sen jälkeen olen käynyt ortopedillä kahdesti, magneettikuvauksessa ja jutellut puhelimessa Omasairaalan ylilääkärin kanssa. Olin viimeisen kerran huippuortopedi Arsi Harilaisen vastaanotolla maanantaina joka totesi ettei polvea tarvitse ainakaan vielä leikata. Polvilumpion ei pitäisi mennä herkästi sijoiltaan ja siihen pitäisi polvituen auttaa. Hän kirjoitti lähetteen Respectaan mistä saan kunnollisen polvituen. Vakuutus ei korvaa sitä mutta kaikki muut kulut on mennyt vakuutukseen joten tämän voin hankkia omalla rahalla.

Olen kinkannut ja konkannut enemmän ja vähemmän nämä kaksi viikkoa sillä seurauksella, että nyt on selkä ja niska jumissa. Perjantaina niskaan tuli nikamalukko eikä pää kääntynyt mihinkään. Varasin ajan luottokiropraktikolleni mutta väärinkäsityksen takia en päässyt sinne. Tänään oli uusi yritys joka onnistui. Finnkiron Olli tekee taikoja mutta nyt on niska ja yläselkä niin jumissa ettei yksi käyntikerta auttanut. Varasin heti perjantai aamuksi uuden ajan. Pää ei käänny edelleenkään ja kipu on aikamoinen vaikka syön Burana 800mg kaksi kertaa päivässä.

Olimme tänään neidin kanssa kotona. Neiti oksensi yöllä ja luulin, että hän on saanut vatsataudin mutta aamulla olikin hyvä ja pirteä olo joten tästä tulikin terve sairauslomapäivä. Tosin en tiedä miten olisin voinut tehdä töitä tällä kivulla joten vapari tuli tarpeeseen. Vaari (minun isä) oli illalla kylässä ja se piristi päivää. Lähetimme myös neidin synttärikutsut postikustin vietäväksi oikeisiin osoitteisiin. Huomenna taas sorvin ääreen ja illalla onkin haastavat kuorotreenit CVT-tekniikalla. Siitä lisää myöhemmin.

Tulisipa vielä vähän lunta ja pakkasta!

     Laskiaispullien kermavaahtojämillä herkuttelua

Iloa ja naurua

Neiti täyttää tässä kuussa neljä vuotta. Ja sitähän juhlitaan oikein urakalla. Tänään oli ensimmäiset juhlat sillä porukalla kenen kanssa treffasimme ensimmäisen kerran perhevalmennuksessa eli mammojen ja heidän lapsien kanssa. Kerroinkin jo aikaisemmin kuinka tärkeitä mammoista on tullut minulle tässä neljän vuoden aikana ja tiedän nyt jo että tulemme pitämään yhteyttä vielä monta vuotta. Meillä on kolme tyttöä ja yksi poika. Kahdella mammoista on jo toiset lapset ja hekin ovat tyttöjä. 

Tänään siis vietimme lastemme neljä vuotis synttäreitä perinteisesti yhdessä ja talo oli täynnä prinsessoja. Meidän neiti odotti juhlia tosi paljon koska hän sai pukeutua Lumikin asuun minkä on saanut muutama vuosi sitten työkaveriltani. Kaikki muutkin porukkamme tytöt ovat todellisia prinsessafaneja joten juhlimme hyvin kuninkaallisessa seurassa.

      Viisi prinsessaa ja yksi prinssi

Synttäreitä vietettiin lounaan merkeissä jonka jälkeen herkuttelimme jäätelökakulla. Olemme ruokien suhteen kaikki samalla levelillä joten karkkeja ei ollut lainkaan tarjolla. Karkkien sijaan lapset herkuttelivat soijapapuja, kuivattuja ananaksia ja pistaasipähkinöitä. Jäätelön seassa oli mansikoita, vadelmia, strösseleitä ja prinsessakeksejä. Herkkua. Lopuksi lapset vielä onkivat pienet tavarapussit kotiin viemisiksi. Oli taas todella mukavaa yhdessä vaikka kuudesta lapsesta ja neljästä aikuisesta lähtikin ääntä.

Minun oli tarkoitus mennä tänään hoitamaan veljeni tyttöä että vanhemmat pääsevät teatteriin. Illan suunnitelmat menivät uusiksi kun veljeni sairastui ja pääsin hänen sijastaan teatteriin. Olin veljeni vaimon ja hänen sukulaisten kanssa KOM-teatterissa katsomassa Orkesteri nimistä esitystä ja se oli todella hyvä. En muista koska olen viimeksi käynyt teatterissa aikuisporukalla saati nauranut siellä näin paljon kuin tänään. Oli todella virkistävää ja vannoin (taas) että teatteria on harrastettava useammin.

Kun sanoin että tänään oli neidin ensimmäiset synttärit niin kaiken kaikkiaan juhlia on viidet. Kaikki eri kokoonpanoilla. Voin vaikka vannoa etten tee tällaista toiste koska tiedän, että kun vikat juhlat on juhlittu minulla on mitta täynnä herkkuja ja juhlahumua.

Hintatietoinen

Kuinka vaikeaa on löytää hyvännäköinen ja edullinen jalkalamppu? Todella vaikeaa.

Kaikki lähti siitä kun katselimme neidin kanssa perjantaina The Voice of Finlandia. Kello oli siinä vaiheessa yhdeksän pintaan. Mies tuli olohuoneeseen ja ihan spontaanisti kysyin vaihtaisimmeko olohuoneen huonekalujen järjestystä. Mielellään heti. Ja hän suostui vaikka takana oli työviikko ja olisi jo aika myöhä. Hommiin alettiin heti neidin mentyä nukkumaan. No, minähän en kipeällä polvella juuri muuta tehnyt kun ohjeistin sohvalta ja varsinkin kun eka tunti meni johtoja irrottaessa ja selvittäessä. TV- tasosta löytyy jos jonkinnäköistä vempainta. Jaksoimme puolille öin asti ja hommat jatkui lauantaina.

Meillä ei ole kattovalaisinta vaan vain hyvin palvellut jalkalamppu. Samanlainen löytyy tuhansista kodeista ja meilläkin se on ollut jo monta vuotta. Mutta nyt se pääsi lepoon ja uuden jalkalampun metsästys alkoi. R.I.P. Saimme kesällä 50€ lahjakortin Kodin Ykköseen ja nyt sille löytyi hyvä kohde. Olen jo pitkään haaveillut alla olevassa kuvassa ollutta valaisinta mutta olen pitänyt sitä liian kalliina.

Kuva: Kodin Ykkönen verkkokauppa

Tällaisia löytyy tällä hetkellä vähän joka kaupasta mutta eri materiaalista tehtyjä ja tietenkin eri hintaisia. No, emme olleet tyytyväisiä Kodin Ykkösen valikoimiin ja lähdimme K-Rautaan missä mies oli pongannut että kaikki valaisimet myydään -50%. Kun pääsimme sinne, seinät ja hyllyt ammottivat tyhjyyttään. Eli hukkareissu. Kiersimme jokaisen Lanternan valaisimia myyvät liikkeet ja löysinkin yhden tosi kivannäköisen jalkalampun mutta se maksoi yli 900€. Whaaat?? Sillähän saisi jo hyvän sohvan!

Nyt ei pieni pää ymmärrä mikä valaisimissa maksaa. Jostain syystä kuvassa oleva valaisin ei olekaan enää niin kallis kun se maksaa vain n 200€. Oli se sitten kuinka ihana tahansa niin jää ainakin minun osalta kaupat tekemättä ja istun mielummin pimeässä kun laitan melkein tonnia valaisimeen. Harmi etten löydä siitä kuvaa koska ei se nyt mikään niin ihmeellinen ole. Ei ole tehty kullasta, ei osaa laulaa, ei tee ruokaa eikä siivoa. Se vain valaisee pimeitä iltoja.

Jos on antaa vinkkiä mistä Pääkaupunkiseudulla kannattaa etsiä edullisempia valaisimia niin kerro ihmeessä.

Hiljaa toivotut

Olen tainnut jo useampi kuukausi sitten (mm. Äitienpäivänä) kertoa projektistamme missä olimme mukana kun yritimme tulla raskaaksi. Olemme siis käyneet kahdeksan vuotta lapsettomuushoidoissa kun en voinut tulla raskaaksi luonnonmukaisin keinoin. Kun hoidoissa ei muka ollut haastetta tarpeeksi niin ilmoitin meidät mukaan dokumenttielokuvaan joka käsittelee lapsettomuutta ja hoitoja. Luin Simpukka-yhdistyksen sivuilta, että ohjaaja Timo Haanpää etsii pariskuntia dokumenttiinsa ja laitoin hänelle sähköpostia. Vuosi taisi olla 2007. Timo tuli haastattelemaan meitä ja teki koekuvauksia. Hänellä on itsellään samoja kokemuksia takanaan joten hänelle oli luontevaa kertoa kokemuksistamme. Muutaman kuukauden kuluttua Timo ilmoitti, että ottaisi meidät mukaan projektiin missä siinä vaiheessa oli kaksi muutakin pariskuntaa.

Kuvaukset alkoivat jo heti saman vuoden syksyllä niin, että hän oli mukana äänimiehen kanssa meillä, lapsettomuusklinikalla, tapahtumissa, juhlissa, jouluna, äitienpäivänä ja milloin missäkin. Muutama kohtaus tehtiin niin että ne oli mietitty etukäteen mutta muuten tekemisemme oli joka päiväistä elämäämme. Timon ja äänimiehen Laurin mukanaolo lääkärin vastaanottokäynneillä oli lopulta yhtä luonnollista kuin itse hoidotkin. Heitä ei edes huomannut. Jos he eivät olleet mukana tuntui enemmän epänormaalilta kuin normaalilta. He kokivat meidän kanssa keskenmenon / keskenmenoja (en enää muista) sekä lopulta positiivisen raskausuutisen. 

Lopulta dokumentissa oli mukana meidän lisäksi yksi pariskunta Marjaana ja Matti Tampereen suunnalta jotka myös kokivat samanlaisia pettymyksiä, hoitoja ja lopulta raskauden kuin mekin. Dokumenttielokuva Hiljaa toivotut sai ensi-illan vuonna 2010 kun molemmilla pariskunnilla oli lapsi ja Marjaana ja Matti odottivat toista. Elokuvaa esitettiin DocPoint festareilla Helsingissä sekä eri paikkakunnilla ympäri Suomea. Olemme olleet puhumassa miehen kanssa erilaisissa Simpukan järjestämissä tilaisuuksissa ja kertomassa kokemuksiamme ja jakamassa tunteitamme. Antamassa vertaistukea. Ja näin koimmekin dokumentin. Annoimme vertaistukea heille jotka ovat samassa tilanteessa. Tai esim heille jotka haluavat mummoksi ja vaariksi mutta eivät saa kokea ikinä sitä. Ohjaaja halusi elokuvallaan näyttää millaista lapsettomuushoidot ovat että eri tilanteessa olevat ihmiset ymmärtäisivät mitä lapsettomat pariskunnat, sinkut, lapselliset lapsettomat ja kaikki he jotka toivovat lasta käyvät läpi. Tai he jotka vielä miettivät lapsettomuushoitoja osaavat varautua siihen mitä on edessä.

Kirjoitan tästä nyt, koska Timo kävi meillä tänään. Emme ole nähneet muutamaan vuoteen mutta minusta on tosi kiva että pidämme edelleen yhteyttä. Hän asuu Rovaniemellä joten senkin takia tapaamiset on harvassa. Mies on katsonut dokumentin muutaman kerran neidin kanssa mutta pitää muutaman vuoden kuluttua kertoa mistä dokkarissa on oikeasti kyse. Nyt hän vain haluaa katsoa sitä koska me olemme siinä. 

Jos sinulla on itselläsi tai lähipiirissä ihmisiä jotka miettivät lapsettomusshoitojen aloittamista tai muuta siihen liittyvää niin suosittelen katsomaan Hiljaa toivotut. Elokuvan voi ostaa Simpukka-yhdistyksen sivuilta. Simpukka on muutenkin taho mistä saa apua ja vertaistukea asian kanssa painiville.

Mutta tässä pala meidän historiaa. Mukavaa illan jatkoa.