Huh hellettä... Ihanan lämpöisiä kelejä on piisannut Helsingissä ja koko Suomessa. Lapissa on nyt kesä kuumimmillaan eikä taida löytyä Suomesta paikkaa missä ei paistaisi. Huomenna alkaa kesäkuu ja se on perinteisesti sateinen kuukausi. Ja kuinka ollakaan, se on luvannut kesälomaansa aloittaville sadetta ja ukkosta. Meillä alkaa neidin kanssa loma ensi torstaina. Toivottavasti saamme nauttia auringosta ja lämmöstä.
Tällä viikolla olen tehnyt pitkiä työiltoja koska tulen viikonloppuna töihin. Me saadaan tehdä lauantaita viikolla sisään niin silloin täällä ei tarvitse istua kovin kauaa. Sunnuntaina teen normaalin kahdeksan tunnin päivän. Lauantaina on miehen siskon tuparit mihin olemme menossa. Neiti pääsee mamman ja papan luokse yökylään joten olisi todella otollinen viikonloppu ottaa muutama siideri. No, siiderit jää nyt juomatta koska tulen sunnuntaina töihin. Mies voi juoda ja juhlia minunkin puolesta. Tyttö menee lauantaina jo klo 14 mummolaan joten meille ilmestyi yhtäkkiä aikaa olla kahden. Tuparit alkaa vasta klo 18. Mitä tekisi?
Muutenkin pitäisi miettiä lomaviikolle jotain tekemistä. Ainakin Haltialan ja Fallkullan kotieläintilat kutsuu. Samoin erilaiset leikkipuistot koska niissä alkaa ilmaiset lapsille tarkoitetut kesäruokailut maanantaina 4.6.-13. Olen yrittänyt metsästää meille teatteria mutta en ole löytänyt. Se taitaa nyt jäädä väliin. Lintsi on aina neidin ykkössuosikki ja nyt on kiva kun siellä 11 ilmaista laitetta mitkä sopii just Olivialle. Sinne siis.
31.5.2013
23.5.2013
Aikasyöppö - arki
Arki rullaa tasaisen tappavaan tahtiin. Kiirettä pitää kevätjuhlien ja muiden menojen kanssa. Meillä on Siivouspäivän ja veljeni ja hänen vaimonsa raskauden johdosta menossa kaappien tyhjennystalkoot. Mieheni kävi viime lauantaina Hietsun kirppiksellä myymässä meidän ja neidin vaatteita ja kenkiä. Ne meni hyvin kaupaksi ja nyt Siivouspäivänä 25.5. laitamme naapurin kanssa pystyyn pihakirppiksen missä toivottavasti saamme suurimman osan lopuista vaatteista ja tavaroista myytyä. Loput ajattelimme antaa kaverille joka vie ne Malawiin hyväntekeväisyyteen. Aika urakka täytyy sanoa mutta ah niin puhdistavaa.
Kälyni muuten kirjoittaa omia tunteita ja ajatuksiaan omassa blogissaan Hyvä voittaa. Suosittelen. Sitä lukiessa tulee ikävä omaa raskautta mikä oli ihanaa aikaa. Se aika taitaa olla meidän osalta ohi koska raskaaksi tulo vaatisi taas lapsettomuus hoitoja enkä halua enää lähteä sille tielle. Mutta olen ikionnellinen meidän neidistä ja olen tyytyväinen tähän perhekokoon mitä meillä nyt on.
Kälyni muuten kirjoittaa omia tunteita ja ajatuksiaan omassa blogissaan Hyvä voittaa. Suosittelen. Sitä lukiessa tulee ikävä omaa raskautta mikä oli ihanaa aikaa. Se aika taitaa olla meidän osalta ohi koska raskaaksi tulo vaatisi taas lapsettomuus hoitoja enkä halua enää lähteä sille tielle. Mutta olen ikionnellinen meidän neidistä ja olen tyytyväinen tähän perhekokoon mitä meillä nyt on.
19.5.2013
Mihin se viikko karkasi?
Viikko on taas hurahtanut kiireen merkeissä. Maanantaina olin tapaamassa vanhaa työkaveria kaupungissa ja käytiin syömässä Gastonessa. Siellä on tosi hyvää ruokaa ja olen aina tainnut syödä siellä pastaa. He tekevät tuorepastan itse ja se on herkullista. Entinen työkaveri potkittiin viime syksyn YT-neuvotteluissa pois meiltä mutta hänellä kävi paremmin kuin hyvin kun sai kunnalliselta puolelta paremman työpaikan missä on lyhyempi työaika ja parempi palkka. Kelpaisi mullekin.
Tiistaina oli ne neidin kevätjuhlat ja keskiviikkona kävin kuuntelemassa kolmen meidän kuorolaisen lauluyhtyeen ensimmäistä keikkaa Bulevardin kahvisalongissa. Täytyy sanoa että taitavia ovat. Lauluyhtye Legs soi hyvin yhteen ja heillä oli hyviä sovituksia tutuista biiseistä. Toivottavasti saavat lisää keikkoja.
Torstaina tyhjensimme vaatehuonetta lauantain kirpparia ajatellen. Sieltä lähti kaksi jätesäkillistä ja kaksi pahvilaatikollista valmiiksi pakattuja vaatteita. Meillä olisi ollut niiden lisäksi kasa pokkareita, laseja ja elektroniikkaa mutta kaikkea ei voinut ottaa mukaan. Mies kävi myymässä ne ihan hyvällä menestyksellä Hietsun kirppiksellä kun minä olin Aventurin keikalla Espan lavalla. Keikan jälkeen oli vielä treenit missä hiottiin Tampereen sävelen biisejä (siitä myöhemmin lisää). Illalla oli vielä Suomi-Ruotsi matsi minkä katsoin kuorolaisten kanssa Malmin paikallisessa. No, huonosti kävi. Ei ollut ainakaan meidän kannustuksesta kiinni. Tällä hetkellä jännitetään saako Suomi vai USA pronssia ja illalla kannustetaan Sveitsi voittoon ja Ruotsi saa painua maan alle.
Tänään oli kummityttö kylässä ja käytiin moikkaamassa äitiä / mummua kun ovat nyt kaupungissa. He viihtyvät yleensä koko kesän mökillä minne mekin mennään juhannuksena. Ensi viikolla onkin muskarin kevätjuhlat, pihakirppistä, mammojen kanssa tapaamista, stemmikset, Naisten kymppi ja kesän bilepaikan katsastus. Kiirettä pitää.
.jpg)
Tiistaina oli ne neidin kevätjuhlat ja keskiviikkona kävin kuuntelemassa kolmen meidän kuorolaisen lauluyhtyeen ensimmäistä keikkaa Bulevardin kahvisalongissa. Täytyy sanoa että taitavia ovat. Lauluyhtye Legs soi hyvin yhteen ja heillä oli hyviä sovituksia tutuista biiseistä. Toivottavasti saavat lisää keikkoja.
Torstaina tyhjensimme vaatehuonetta lauantain kirpparia ajatellen. Sieltä lähti kaksi jätesäkillistä ja kaksi pahvilaatikollista valmiiksi pakattuja vaatteita. Meillä olisi ollut niiden lisäksi kasa pokkareita, laseja ja elektroniikkaa mutta kaikkea ei voinut ottaa mukaan. Mies kävi myymässä ne ihan hyvällä menestyksellä Hietsun kirppiksellä kun minä olin Aventurin keikalla Espan lavalla. Keikan jälkeen oli vielä treenit missä hiottiin Tampereen sävelen biisejä (siitä myöhemmin lisää). Illalla oli vielä Suomi-Ruotsi matsi minkä katsoin kuorolaisten kanssa Malmin paikallisessa. No, huonosti kävi. Ei ollut ainakaan meidän kannustuksesta kiinni. Tällä hetkellä jännitetään saako Suomi vai USA pronssia ja illalla kannustetaan Sveitsi voittoon ja Ruotsi saa painua maan alle.
Tänään oli kummityttö kylässä ja käytiin moikkaamassa äitiä / mummua kun ovat nyt kaupungissa. He viihtyvät yleensä koko kesän mökillä minne mekin mennään juhannuksena. Ensi viikolla onkin muskarin kevätjuhlat, pihakirppistä, mammojen kanssa tapaamista, stemmikset, Naisten kymppi ja kesän bilepaikan katsastus. Kiirettä pitää.
.jpg)
Aventur Espan lavalla
Peppi nukkuu jalat tyynyllä parekkeella
14.5.2013
Kevätjuhlat
Tänään oli neidin hoitopaikan kevätjuhlat. Hän on hoidossa ryhmäperhepäivähoidossa ja se sijaitsee meidän taloyhtiön liiketilassa. Kätevää kun voi viedä lapsen oman taloyhtiön toiseen rappuun ja töistä kotiin tullessa hänet saa hakea omalta pihalta. Ryhmiksessä on yhdeksän lasta ja kolme aikuista. Se on myös perhepäivähoitajien lasten varapaikka eli kun perhepäivähoitaja sairastuu niin hänen lapset tulevat ryhmikseen hoitoon.
No, tänään oli siis kevätjuhlat aika lähellä olevalla Työväentalolla. Siellä oli kaikki tämän alueen perhepäivähoitajat ja ryhmikset lapsineen ja heidän vanhemmat. Hulinaa riitti mutta esitykset olivat aika ihania. Meidän neidin ryhmä lauloi Piippolan vaarilla oli talo ja liikennelaulun. Se meni tietenkin hienosti. Kaikki muutkin esitykset oli tosi hyviä ja varsinkin liikkiksiä. Vain muutama laspi alkoi itseä äidin perään, muut olivat reippaasti mukana. esitysten jälkeen kaikki sai pullaa ja mehua/kahvia ja sehän maistui.
Kevätjuhlan jälkeen kävimme vielä kaupassa ja olimme luvannut ostaa jäätelöt ja siitä ei sopinut livetä. Me ollaan pidetty aika tiukkaa linjaa herkkujen syömisestä. Ensimmäiseen kolmeen vuoteen neiti ei saanut mitään missä oli lisättyä sokeria. Jätimme siis esim. jogurtit ja mehut pois missä on ihan järkky määrä sokeria. Neidin herkkua on rusinat ja ne on hänen karkkia. Nyt olemme alkaneet vähän lipsua tästä sokerittomuudesta koska hän tajuaa että muutkin esim hoidossa saa herkkuja ja neidille tulee paha mieli kun hän ei saa. Olemme joutuneet muutamaan kertaan selittämään miksei hänelle tarjota välipalaksi pannukakkua vaikka muut saman ikäiset saa syödä. Nyt noin kuukausi sitten sanoin hoitopaikkaan että saa antaa mitä vaan paitsi karkkia ja suklaata. Siitä pidämme edelleen huolen ettei ne tule mukaan kuvioihin. Samoin limut, jogurtit, hillot ja muut missä on tosi paljon sokeria.
Ensi viikolla on sitten muskarin kevätjuhlat ja siellä neidin ryhmä esittää muutaman laulun. Siitä mulla ei ole isoja odotuksia kun muistan millainen joulujuhla oli. Mutta siitä myöhemmin lisää.
No, tänään oli siis kevätjuhlat aika lähellä olevalla Työväentalolla. Siellä oli kaikki tämän alueen perhepäivähoitajat ja ryhmikset lapsineen ja heidän vanhemmat. Hulinaa riitti mutta esitykset olivat aika ihania. Meidän neidin ryhmä lauloi Piippolan vaarilla oli talo ja liikennelaulun. Se meni tietenkin hienosti. Kaikki muutkin esitykset oli tosi hyviä ja varsinkin liikkiksiä. Vain muutama laspi alkoi itseä äidin perään, muut olivat reippaasti mukana. esitysten jälkeen kaikki sai pullaa ja mehua/kahvia ja sehän maistui.
Kevätjuhlan jälkeen kävimme vielä kaupassa ja olimme luvannut ostaa jäätelöt ja siitä ei sopinut livetä. Me ollaan pidetty aika tiukkaa linjaa herkkujen syömisestä. Ensimmäiseen kolmeen vuoteen neiti ei saanut mitään missä oli lisättyä sokeria. Jätimme siis esim. jogurtit ja mehut pois missä on ihan järkky määrä sokeria. Neidin herkkua on rusinat ja ne on hänen karkkia. Nyt olemme alkaneet vähän lipsua tästä sokerittomuudesta koska hän tajuaa että muutkin esim hoidossa saa herkkuja ja neidille tulee paha mieli kun hän ei saa. Olemme joutuneet muutamaan kertaan selittämään miksei hänelle tarjota välipalaksi pannukakkua vaikka muut saman ikäiset saa syödä. Nyt noin kuukausi sitten sanoin hoitopaikkaan että saa antaa mitä vaan paitsi karkkia ja suklaata. Siitä pidämme edelleen huolen ettei ne tule mukaan kuvioihin. Samoin limut, jogurtit, hillot ja muut missä on tosi paljon sokeria.
Ensi viikolla on sitten muskarin kevätjuhlat ja siellä neidin ryhmä esittää muutaman laulun. Siitä mulla ei ole isoja odotuksia kun muistan millainen joulujuhla oli. Mutta siitä myöhemmin lisää.
13.5.2013
Iloja ja suruja
Olihan mukava viikonloppu. Perjantaina veimme neidin miehen siskon luokse yökylään ja me lähdettiin todella todella pitkästä aikaa teatteriin. Helsingin kaupunginteatterissa pyörii vielä muutaman viikon ajan aivan LOISTAVA esitys nimeltään Yksi mies, kaksi pomoa. Vaikka me oltiin molemmat väsyneitä niin esitys piti hereillä. Ja vaikka se kesti 2,40 t niin aika ei tosiaankaan tuntunut pitkältä. Menkää ihmeessä katsomaan jos ehditte. Toivottavasti esitykset jatkuu syksyllä. Teatterista ehdimme Juttutupaan katsomaan MM-lätkän vikan erän missä Suomi voitti Venäjän. Juhuu.
Aamulla haettiin neiti kympin aikaan kotiin koska mies ja neiti lähti katsomaan ilmaislipuilla Ranska-USA lätkämatsia. He ottivat koko ilosta kaikki irti, oli liput poskilla ja kypärät päässä sekä Suomen lippu heilui (vaikka Suomi ei pelannut).
Minäkin olisin päässyt matsiin koska alle 4 vuotiaat pääsee ilmaiseksi sisään mutta minulla oli kuorotreenit äitinpäivän keikkaa varten. Iltapäivä menikin ulkoillessa ihanassa aurinkoisessa säässä.
Sunnuntaina äitienpäivänä heräilin ajoissa koska piti lähteä keikalle. Olin aluperin sanonut etten ole käytettävissä äitienpäivänä mutta laulajien vähyyden vuoksi piti mennä. Ja olihan se hauskaa. Aina on. Olimme siis laulamassa Ruusuratikassa mikä kiersi pitkin Helsingin keskustaa. Ratikkaan sai tulla ilmaiseksi ja kuskit jakoivat kaikille ruusuja. Loistava idea. Samalla Aventur lauloi kolmen tunnin ajan pitäen välillä taukoja. Minä olin vain kaksi tuntia ja kiirehdin kotiin että ehdimme kolmeksi Viikin kartanoon päivälliselle miehen äidin ja siskon perheen kanssa.
Neiti antoi minulle itse tehdyn taulun missä oli kukkia. En muistanut ottaa siitä kuvaa mutta laitan sen jossain välissä tänne. Aika liikkis. Mies muisti minua ikkunoidenpesu lupauksella. Itse asiassa minä sitä ehdotin. Inhoan ikkunoiden pesua. Oli muuten aika hektinen äitienpäivä. En oikeastaan ehtinyt jäädä hetkeksikään miettimään äitiyttä tai siihen liittyviä asioita. Toisaalta se ei haitannut koska lauantaina mietin paljon lapsettomuuteen liittyviä juttuja ja kuinka meidän elämä on siitä muuttunut. Mietin lauauntaina illalla kolmea keskenmenoa ja kuinka raskaita ne olivat henkisesti ja fyysisesti. Haluaisin ottaa sellaisen tatuoinnin missä on symbolisesti kerrottu että meillä on neiti sekä kolme Taistoa jotka elävät muistoissamme. Vanhin niistä olisi jo tokalla luokalla koulussa.
Itse asiassa luin sunnuntaina Helsingin Sanomien koskettavan jutun keskenmenon kokeneesta naisesta. Luin juttua metrossa ja kyyneleet kihosi silmiin ihan väkisin. Lukekaa juttu. Se on aika pitkä mutta todella hyvä ja tunnistin itseni siitä todella hyvin. HS - Pinnan alla
Tässä tahattomasta lapsettomuudesta kertovasta runokirjasta Lapsettoman paikka yksi runo:
TYHJÄ SYLI
Kysyvät usein tyhjästä sylistäni:
Miksi minulla ei ole lapsia,
olenko itsekäs,
tahdonko vain uran ja oman elämän?
Voi, jos tietäisivät, ymmärtäisivät.
Ei lapsia vain tahdota ja oteta.
Ne ovat elämän lahja, lahjoista suurin
ja arvokkain.
Eikä se aina, läheskään aina,
ole oma valinta, minun tahtoni.
Että sylini on tyhjä.
– Merja Kyllönen
Aamulla haettiin neiti kympin aikaan kotiin koska mies ja neiti lähti katsomaan ilmaislipuilla Ranska-USA lätkämatsia. He ottivat koko ilosta kaikki irti, oli liput poskilla ja kypärät päässä sekä Suomen lippu heilui (vaikka Suomi ei pelannut).
Minäkin olisin päässyt matsiin koska alle 4 vuotiaat pääsee ilmaiseksi sisään mutta minulla oli kuorotreenit äitinpäivän keikkaa varten. Iltapäivä menikin ulkoillessa ihanassa aurinkoisessa säässä.
Sunnuntaina äitienpäivänä heräilin ajoissa koska piti lähteä keikalle. Olin aluperin sanonut etten ole käytettävissä äitienpäivänä mutta laulajien vähyyden vuoksi piti mennä. Ja olihan se hauskaa. Aina on. Olimme siis laulamassa Ruusuratikassa mikä kiersi pitkin Helsingin keskustaa. Ratikkaan sai tulla ilmaiseksi ja kuskit jakoivat kaikille ruusuja. Loistava idea. Samalla Aventur lauloi kolmen tunnin ajan pitäen välillä taukoja. Minä olin vain kaksi tuntia ja kiirehdin kotiin että ehdimme kolmeksi Viikin kartanoon päivälliselle miehen äidin ja siskon perheen kanssa.
Neiti antoi minulle itse tehdyn taulun missä oli kukkia. En muistanut ottaa siitä kuvaa mutta laitan sen jossain välissä tänne. Aika liikkis. Mies muisti minua ikkunoidenpesu lupauksella. Itse asiassa minä sitä ehdotin. Inhoan ikkunoiden pesua. Oli muuten aika hektinen äitienpäivä. En oikeastaan ehtinyt jäädä hetkeksikään miettimään äitiyttä tai siihen liittyviä asioita. Toisaalta se ei haitannut koska lauantaina mietin paljon lapsettomuuteen liittyviä juttuja ja kuinka meidän elämä on siitä muuttunut. Mietin lauauntaina illalla kolmea keskenmenoa ja kuinka raskaita ne olivat henkisesti ja fyysisesti. Haluaisin ottaa sellaisen tatuoinnin missä on symbolisesti kerrottu että meillä on neiti sekä kolme Taistoa jotka elävät muistoissamme. Vanhin niistä olisi jo tokalla luokalla koulussa.
Itse asiassa luin sunnuntaina Helsingin Sanomien koskettavan jutun keskenmenon kokeneesta naisesta. Luin juttua metrossa ja kyyneleet kihosi silmiin ihan väkisin. Lukekaa juttu. Se on aika pitkä mutta todella hyvä ja tunnistin itseni siitä todella hyvin. HS - Pinnan alla
Tässä tahattomasta lapsettomuudesta kertovasta runokirjasta Lapsettoman paikka yksi runo:
TYHJÄ SYLI
Kysyvät usein tyhjästä sylistäni:
Miksi minulla ei ole lapsia,
olenko itsekäs,
tahdonko vain uran ja oman elämän?
Voi, jos tietäisivät, ymmärtäisivät.
Ei lapsia vain tahdota ja oteta.
Ne ovat elämän lahja, lahjoista suurin
ja arvokkain.
Eikä se aina, läheskään aina,
ole oma valinta, minun tahtoni.
Että sylini on tyhjä.
– Merja Kyllönen
9.5.2013
Lapsettomien lauantai vs äitienpäivä
Äitienpäivä lähestyy. Olin keskiviikkona neidin hoitopaikassa aamukahvilla. Muutama lapsi oli leiponut sämpylöitä ja kakunpalasia mitä nautimme äitien kanssa. Oli aika leppoisaa. Neidillä meinasi tulla itku kun lähdin joka toivottavasti unohtui kun leikit alkoi. Sain myös lahjan jonka avaan vasta sunnuntaina. Siellä on selvästi jotain ihanaa itse tehtyä.
Vielä neljä vuotta sitten vietimme Lapsettomien lauantaina äitinpäivän sijaan. Ihana suloinen tyttäremme on todella toivottu ja rakkaudella tehty. Olimme kahdeksan vuotta lapsettomuushoidoissa kun en voinut saada luonnollisesti lasta. Minulla on PCO-syndrooma mikä on lyhyesti sanottu munasarjojen monirakkulasyndrooma. Minulla on munarakkuloita todella paljon ja ne ei mahdu kehittymään ja sen takia myöskään irtoamaan. Tästä johtuen en voi tulla normaalisti raskaaksi. Ja siihen tarvittiin kahdeksan pitkää lapsettomuushoitovuotta, kolme keskenmenoa, paljon kärsivällisyyttä ja rakkautta että tulin raskaaksi. Lopulta vuonna 2009 sain positiivisen raskaustestituloksen joka oli loppujen lopuksi syntynyt luomusti eli ilman hoitoja. Belive in Miracles.
Meistä ja tamperelaisesta pariskunnasta tehtiin dokumenttielokuva mikä kertoi matkastamme lapsettomuushoitojen maailmassa. Sen nimi on Hiljaa toivotut ja vaikka olemme itse siinä niin voin sanoa että se kannattaa katsoa jos aihe yhtäänkään kiinnostaa tai on omakohtaisia kokemuksia. Elokuva kannattaa myös katsoa jos lähipiirissä on pariskunta joka käy lapsettomuus aiheisia asioita läpi niin tiedät mitä se heille tarkoittaa. Hiljaa toivotut ei kaunistele asiaa vaan kertoo totuuden mitä kaikkea hoidoissa voi tapahtua.
Joten äitienpäivä ei ole meille itsestäänselvyys. Meillä on lähipiirissä muitakin pariskuntia jotka käyvät tai kävivät läpi samoja asioita kuin me. Joillekin on käynyt niin onnekkaasti että hoidot ovat onnistuneet ja joillekin ei. Heitä siis lämmöllä ajatellen ensi lauantaina. Niin ja muistakaa ettette kysy KENELTÄKÄÄN että "jokos teille on tulossa lapsia" tai "oletko raskaana". Koskaan ei tiedä mitä kulisseissa tapahtuu ja kuinka arka aihe on.
Dokumenttielokuvaa voi ostaa Lapsettomien yhdistys Simpukan kautta.
Vielä neljä vuotta sitten vietimme Lapsettomien lauantaina äitinpäivän sijaan. Ihana suloinen tyttäremme on todella toivottu ja rakkaudella tehty. Olimme kahdeksan vuotta lapsettomuushoidoissa kun en voinut saada luonnollisesti lasta. Minulla on PCO-syndrooma mikä on lyhyesti sanottu munasarjojen monirakkulasyndrooma. Minulla on munarakkuloita todella paljon ja ne ei mahdu kehittymään ja sen takia myöskään irtoamaan. Tästä johtuen en voi tulla normaalisti raskaaksi. Ja siihen tarvittiin kahdeksan pitkää lapsettomuushoitovuotta, kolme keskenmenoa, paljon kärsivällisyyttä ja rakkautta että tulin raskaaksi. Lopulta vuonna 2009 sain positiivisen raskaustestituloksen joka oli loppujen lopuksi syntynyt luomusti eli ilman hoitoja. Belive in Miracles.
Meistä ja tamperelaisesta pariskunnasta tehtiin dokumenttielokuva mikä kertoi matkastamme lapsettomuushoitojen maailmassa. Sen nimi on Hiljaa toivotut ja vaikka olemme itse siinä niin voin sanoa että se kannattaa katsoa jos aihe yhtäänkään kiinnostaa tai on omakohtaisia kokemuksia. Elokuva kannattaa myös katsoa jos lähipiirissä on pariskunta joka käy lapsettomuus aiheisia asioita läpi niin tiedät mitä se heille tarkoittaa. Hiljaa toivotut ei kaunistele asiaa vaan kertoo totuuden mitä kaikkea hoidoissa voi tapahtua.
Joten äitienpäivä ei ole meille itsestäänselvyys. Meillä on lähipiirissä muitakin pariskuntia jotka käyvät tai kävivät läpi samoja asioita kuin me. Joillekin on käynyt niin onnekkaasti että hoidot ovat onnistuneet ja joillekin ei. Heitä siis lämmöllä ajatellen ensi lauantaina. Niin ja muistakaa ettette kysy KENELTÄKÄÄN että "jokos teille on tulossa lapsia" tai "oletko raskaana". Koskaan ei tiedä mitä kulisseissa tapahtuu ja kuinka arka aihe on.
Dokumenttielokuvaa voi ostaa Lapsettomien yhdistys Simpukan kautta.
7.5.2013
Hitaus on parhautta
Kiristys, uhkailu ja lahjonta. Näitähän ei saa lastenhoito-oppaiden mukaan harrastaa lasten kasvatuksessa mutta niin vaan sunnuntaina sorruin niihin. Kiristys = et saa jäätelöä jos et ole kiltisti. Uhkailu = jos nyt et ole kiltisti niin saat mennä nukkumaan ajoissa. Lahjonta = jos olet loppupäivä kiltisti voidaan huomenna tehdä jotain kivaa. Huh huh...
Onneksi sunnuntai oli kaikilla parempi päivä. En tiedä oliko kiristyksellä, uhkailulla tai lahjonnalla osuutta asiaan vai kyllästyikö neiti vaan taistelemaan mutta sunnuntaista kehkeytyi oikein mukava päivä. Me tykätään hitaista aamuista. Herätään myöhään, neiti antaa meidän nukkua yhdeksään asti ja hän leikkii itsekseen sen aikaa, syödään rauhassa aamupala... Ulkoilemaan pääsemme yleensä vasta puolen päivän aikaan ja iltapäivät on parasta aikaa kyläilyyn tai muihin menoihin. Sunnuntaina kävimme todella pitkästä aikaa HopLopissa koska taivaalta tiputteli vettä. Neiti on sanonut jo aikaa sitten että hän on töissä HopLopissa. En tiedä mitä hän siellä tekee mutta kovasti hänellä on työkavereita siellä. He on meillä aika usein kylässä. Neidin kanssa on ihana touhuta HopLopissa kun hän kiipeilee ja uskaltaa laskea liukumäet alas. Neiti oli pienenä aika kömpelö, kävelykin tuli vasta 1 v 3 kk. Sitä ennen hän meni peppukiitoa kovaa vauhtia. Ensi syksynä ajattelimme laittaa hänet johonkin liikunnalliseen harrastukseen. Muskari saa nyt jäädä. Me lauletaan paljon kotona ja he laulavat myös päivähoidossa.
Neiti laulaa Känkkäränkkää :) (Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta, kännykällä kuvattu)
4.5.2013
Kuningatar EI
Tämä päivä on ollut yhtä tahkoamista. Neidille ei ole käynyt mikään. Ei niin siis yhtään mikään. Kaikki on ei, ulos lähtö, syöminen, vaipan vaihto, ihan kaikki. Aamulla lähdettiin hirveällä kiukulla Hietsun kirppikselle tarkoituksena varata kirppispöytä muutaman viikon päähän. No, se ei onnistunut koska niitä saa varata vain paikan päällä arkisin klo 8-15. Kuka toimistotyöntekijä oikeasti pystyy varaamaan niitä kun pitää olla töissä? Joka tapauksessa kun me tultiin kotiin niin kiukuttelu jatkui. Lopputulemana oli et mä olin neidin kanssa koko päivän kotona koska en vaan jaksanut tapella sen kanssa joka asiasta. Uloslähtö oli ihan mahdoton ajatus kun neiti ei ollut yhteistyökykyinen. En myöskään suostunut leikkimään koska sapetti niin paljon.
Myös kiusaaminen on tullut kuvioihin. Neiti potkii, nipistää, lyö lähes joka välissä. Ja vain minua. Vaikka meillä olisi ollut kuinka kiva päivä tahansa niin päivä päättyy siihen että mä raivostun siitä että hän tekee jotain mikä sattuu. Olen myös yrittänyt jutella asiasta miksei niin saa tehdä mut nyt on niin kova uhma päällä ettei mikään mene jakeluun. Silloin kun neiti aloitti kunnallisessa hoidossa viime syyskuussa niin siellä oli poika joka kiusasi häntä. Aamut oli vaikeita lähteä hoitoon kun neiti pelkäsi kiusaajaa. No nyt se kiusaaja on tullut kotiin eikä hän millään tajua että hän tekee sitä ihan samaa kuin se poika siellä hoidossa. Viime viikkoina olen useaan kertaan menettänyt hermot ja huutanut ja lähtenyt kävelemään. Yksi ilta purskahdin itkuun kun oli niin epätoivonen olo. Anteeksipyynnöt on vaikeita ja sitä pitäisi vaan enemmän tankata. Mitä mä teen väärin?
Tämä päivä oli niin turha ja olen vaan odottanut että neiti menisi nukkumaan. Saisin olla hetken rauhassa. Ja nyt se hetki on koittanut. Olo ei ole yhtään parempi. Meni harakoille tämä päivä. Onneksi huomenna on sunnuntai. Jos se olisi yhtään parempi.
Myös kiusaaminen on tullut kuvioihin. Neiti potkii, nipistää, lyö lähes joka välissä. Ja vain minua. Vaikka meillä olisi ollut kuinka kiva päivä tahansa niin päivä päättyy siihen että mä raivostun siitä että hän tekee jotain mikä sattuu. Olen myös yrittänyt jutella asiasta miksei niin saa tehdä mut nyt on niin kova uhma päällä ettei mikään mene jakeluun. Silloin kun neiti aloitti kunnallisessa hoidossa viime syyskuussa niin siellä oli poika joka kiusasi häntä. Aamut oli vaikeita lähteä hoitoon kun neiti pelkäsi kiusaajaa. No nyt se kiusaaja on tullut kotiin eikä hän millään tajua että hän tekee sitä ihan samaa kuin se poika siellä hoidossa. Viime viikkoina olen useaan kertaan menettänyt hermot ja huutanut ja lähtenyt kävelemään. Yksi ilta purskahdin itkuun kun oli niin epätoivonen olo. Anteeksipyynnöt on vaikeita ja sitä pitäisi vaan enemmän tankata. Mitä mä teen väärin?
Tämä päivä oli niin turha ja olen vaan odottanut että neiti menisi nukkumaan. Saisin olla hetken rauhassa. Ja nyt se hetki on koittanut. Olo ei ole yhtään parempi. Meni harakoille tämä päivä. Onneksi huomenna on sunnuntai. Jos se olisi yhtään parempi.
2.5.2013
Loma häämöttää
Jihuu!! Tajusin just, että neljän viikon päästä mulla alkaa eka pätkä kesälomasta. Se alkaa Tampereen sävelen kuorokatselmuksella Aventurin kanssa. Me lauletaan kuorokatselmuksessa torstaina 6.6.2012 joten jos olet sillä suunnalla niin tervetuloa kuuntelemaan. Paikalla on yli sata kuoroa jotka näyttävät taitojaan. On varmasti mielenkiintoinen tapahtuma. Kannattaa katsoa parhaimmat tärpit nettisivuilta http://tamperemusicfestivals.fi/vocal/fi/
Itse lomaa mulla on 1,5 viikkoa ja suunnitelmat on sen suhteen ihan auki. Vietetään loma kaksistaan tytön kanssa miehen ollessa töissä. Hänellä on vain kaksi viikkoa kesälomaa koska hän vaihtoi työpaikkaa lokakuussa. Seuraava kesälomapätkä kestääkin neljä viikkoa ja silloin lähdemme Lappiin miehen sukutilalle. Siellä vietetään anopin 60 vuotis juhlia vol 2. Se loma alkaakin 22.7. eli ei siihenkään enää niin pitkä aika ole.
Olemme jo käyneet tämän vuoden puolella Korkeasaaressa ja Linnanmäellä. Finanssivarat ei taivu kovin kalliisiin menoihin joten jotain hassun halpaa pitäisi keksiä. Ja ei kun googlettamaan.
Itse lomaa mulla on 1,5 viikkoa ja suunnitelmat on sen suhteen ihan auki. Vietetään loma kaksistaan tytön kanssa miehen ollessa töissä. Hänellä on vain kaksi viikkoa kesälomaa koska hän vaihtoi työpaikkaa lokakuussa. Seuraava kesälomapätkä kestääkin neljä viikkoa ja silloin lähdemme Lappiin miehen sukutilalle. Siellä vietetään anopin 60 vuotis juhlia vol 2. Se loma alkaakin 22.7. eli ei siihenkään enää niin pitkä aika ole.
Olemme jo käyneet tämän vuoden puolella Korkeasaaressa ja Linnanmäellä. Finanssivarat ei taivu kovin kalliisiin menoihin joten jotain hassun halpaa pitäisi keksiä. Ja ei kun googlettamaan.
Tosi fani. Laulaa tälläkin hetkellä ja taputtaa tahdissa.
1.5.2013
Kissa huolia
Meillä on kissa Tilda joka täyttää muutaman viikon päästä 8 vuotta. Noin kolme vuotta sitten Tildalla alkoi oikea takapolvi luiskahtaa pois paikoiltaan ja oli selkeästi kipeä. Sanoin siitä meidän omalle eläinlääkärille vuosittaisessa terveystarkastuksessa ja hän laittoi Tildan laihdutuskuurille. Tildan piti pudottaa painoa 800 g ettei polven päälle tulisi niin paljon painoa ja se pysyisi paikoillaan. No, laihduttaminen oli vaikeaa niin kuin naisilla yleensä :) Polvi petti edelleen ja kävimme kahden eri ortopedin luona. Molemmat suosittelivat leikkausta ja kun kipuilu vain jatkui niin kävimme 1,5 vuotta sitten Viikin Yliopistollisessa eläinsairaalassa arvioituttamassa Tildan polven. Sama tuomio eli leikkaukseen olisi matka.
Leikkauksessa oli tarkoitus laittaa tapit molemmin puolin polvilumpiota että se pysyisi paikoillaan. Näin tehtiin mutta heti kun Tilda heräsi nukutuksesta, hän astui kipeälle jalalle ja tapit tulivat ihon läpi. Uusi leikkaus oli seuraavana päivänä missä tapit laitettiin uudestaan paikoilleen. Tällä kertaa Tilda pääsi kotiin asti. Laitoimme Tildalle paikan saunaan mistä hän ei päässyt pois eikä juurikaan liikkumaan. Parin viikon kuluttua leikkauksesta tapit pettivät taas ja uusi leikkaus oli tiedossa. Tällä kertaa tappeja vahvistettiin laittamalla polvilumpion ympärille joku kierukan tapainen juttu (pahoittelen, en osaa termejä). Se piti pari kuukautta kunnes sekin petti ja edessä oli neljäs leikkaus. Tässä välissä olimme saaneet kaverilta koiriennäyttelyhäkin lainaan missä Tilda vietti 8 kuukautta elämästään toipumalla neljästä leikkauksesta. Se oli rankkaa meille kaikille.
Viimeinen vuosi on mennyt hyvin Tildan kanssa ja hän on palanut normaaliksi. Mitä nyt vähän linkkaa koska lihasvoimat oli heikemmät kuin terveessä jalassa. Niin ja jalka on kiero. Mutta mutta... viime torstaina kun tulimme kotiin niin Tilda linkkasi jalkaa tosi pahasti eikä astunut sen päälle ollenkaan. Soitin tutulle eläinlääkärille joka suositteli ottamaan särkylääkettä ja soittamaan seuraavana päivänä eläinsairaalaan. Näin teimme. Perjantaina saimme Tildan hyvin muistaneelta ortopediltä vastaanottoajan kahden leikkauksen välistä. Tildasta otettiin röntgenkuvat ja ortopedi joka oli leikannut Tildan neljä kertaa tuli myös paikalle. En tiedä tuliko hän varta vasten koska hänellä ei ollut lääkäritakkia päällä vai oliko muutenkin käymässä. Olin kuitenkin otettu kun hän tuli henkilökohtaisesti paikalle. Tätä ei tapahtunut kertaakaan niiden neljän leikkauksen aikana.
Tuomio: ristiside poikki. Leikkaus: maanantaina. Hinta 900 euroa + vastaanottoaika perjantaina + tikkien poisto + jälkitarkastus. Joten hinta: n 1500 euroa. Onko vaihtoehtoja: ei. Auts!
No, maanantaina menimme kiltisti Yliopistolliseen eläinsairaalaan Tildan oltua jo koko viikonloppu siinä samassa häkissä missä hän oli edellisten neljän leikkauksen toipumisajan. Voitte kuvitella että hän oli masentunut kun maanantai aamuna yritin saada hänet ulos häkistä koska hän varmaan arvasi mihin olemme menossa ja mitä tekemään. Pienen taistelun jälkeen onnistuin ja tässä tulos:
Itku meinasi päästä kun jätin hänet sinne. Toivoin kovasti että leikkaus onnistuisi. Iltapäivällä sain soiton että Tildan saa tulla hakemaan ja että leikkaus onnistui. Jännittyneenä hain hänet sairaalasta ja näky olikin parempi kuin kuvittelin. Tilda oli pirteä vaikka epiduraali vaikutti vielä. Jalassa ei ollutkaan koko jalan mittaista sidettä vaan pieni laastarin tyylinen sidos haavan päällä. Häkkihoitoa oli VAIN 4-6 viikkoa ja tikkien poiston jälkeen saa ottaa kaulurin pois. Ja se on jo kahden viikon päästä.
Tänään keskiviikkona Tilda on aika vaisu koska kivut on varmaan kovat. Tildalla on kipulaastari mikä vaikuttaa perjantaihin asti. Lisäksi hän saa tulehduskipulääkettä Metacamia. Hänelle pitäisi antaa myös hermokipuun soveltuvaa Gabapentin lääkettä mutta sitä emme saa millään annettua. Se on todella pahan makuista. Viimeksi kävi samalla tavalla Tramalin kanssa. Hain tänään Gabapentiniä 100 kpl pakkauksen ja sitä pitäisi antaa toistaiseksi. En ole saanut edes yhtä alas. Ja sen takia Tilda varmaan onkin vaisu koska kivut on kovat. Haimme myös Easypilliä apteekista jos sillä saisin huijattua mutta ei, meillä on liian fiksu kissa. Ideoita?
Vappukin tuli ja meni. Eilen kävimme kavereilla grillaamassa ja tänään kävimme Malmitalolla Mimi&Kukun "keikalla", Lintsillä ja veljeni luona grillaamassa. Mukava ja rauhallinen vapaapäivä siis. Ei tuntunut yhtään vapulta niin kuin ei muinakaan vuosina. Yksi turhimmista dokauspäivistä sanon minä. Huomenna töihin pitkäksi päiväksi. Suurin osa plussatunneista meni perjantaina kun olin Tildan kanssa sairaalassa.
Leikkauksessa oli tarkoitus laittaa tapit molemmin puolin polvilumpiota että se pysyisi paikoillaan. Näin tehtiin mutta heti kun Tilda heräsi nukutuksesta, hän astui kipeälle jalalle ja tapit tulivat ihon läpi. Uusi leikkaus oli seuraavana päivänä missä tapit laitettiin uudestaan paikoilleen. Tällä kertaa Tilda pääsi kotiin asti. Laitoimme Tildalle paikan saunaan mistä hän ei päässyt pois eikä juurikaan liikkumaan. Parin viikon kuluttua leikkauksesta tapit pettivät taas ja uusi leikkaus oli tiedossa. Tällä kertaa tappeja vahvistettiin laittamalla polvilumpion ympärille joku kierukan tapainen juttu (pahoittelen, en osaa termejä). Se piti pari kuukautta kunnes sekin petti ja edessä oli neljäs leikkaus. Tässä välissä olimme saaneet kaverilta koiriennäyttelyhäkin lainaan missä Tilda vietti 8 kuukautta elämästään toipumalla neljästä leikkauksesta. Se oli rankkaa meille kaikille.
Viimeinen vuosi on mennyt hyvin Tildan kanssa ja hän on palanut normaaliksi. Mitä nyt vähän linkkaa koska lihasvoimat oli heikemmät kuin terveessä jalassa. Niin ja jalka on kiero. Mutta mutta... viime torstaina kun tulimme kotiin niin Tilda linkkasi jalkaa tosi pahasti eikä astunut sen päälle ollenkaan. Soitin tutulle eläinlääkärille joka suositteli ottamaan särkylääkettä ja soittamaan seuraavana päivänä eläinsairaalaan. Näin teimme. Perjantaina saimme Tildan hyvin muistaneelta ortopediltä vastaanottoajan kahden leikkauksen välistä. Tildasta otettiin röntgenkuvat ja ortopedi joka oli leikannut Tildan neljä kertaa tuli myös paikalle. En tiedä tuliko hän varta vasten koska hänellä ei ollut lääkäritakkia päällä vai oliko muutenkin käymässä. Olin kuitenkin otettu kun hän tuli henkilökohtaisesti paikalle. Tätä ei tapahtunut kertaakaan niiden neljän leikkauksen aikana.
Tuomio: ristiside poikki. Leikkaus: maanantaina. Hinta 900 euroa + vastaanottoaika perjantaina + tikkien poisto + jälkitarkastus. Joten hinta: n 1500 euroa. Onko vaihtoehtoja: ei. Auts!
No, maanantaina menimme kiltisti Yliopistolliseen eläinsairaalaan Tildan oltua jo koko viikonloppu siinä samassa häkissä missä hän oli edellisten neljän leikkauksen toipumisajan. Voitte kuvitella että hän oli masentunut kun maanantai aamuna yritin saada hänet ulos häkistä koska hän varmaan arvasi mihin olemme menossa ja mitä tekemään. Pienen taistelun jälkeen onnistuin ja tässä tulos:
Itku meinasi päästä kun jätin hänet sinne. Toivoin kovasti että leikkaus onnistuisi. Iltapäivällä sain soiton että Tildan saa tulla hakemaan ja että leikkaus onnistui. Jännittyneenä hain hänet sairaalasta ja näky olikin parempi kuin kuvittelin. Tilda oli pirteä vaikka epiduraali vaikutti vielä. Jalassa ei ollutkaan koko jalan mittaista sidettä vaan pieni laastarin tyylinen sidos haavan päällä. Häkkihoitoa oli VAIN 4-6 viikkoa ja tikkien poiston jälkeen saa ottaa kaulurin pois. Ja se on jo kahden viikon päästä.
Tänään keskiviikkona Tilda on aika vaisu koska kivut on varmaan kovat. Tildalla on kipulaastari mikä vaikuttaa perjantaihin asti. Lisäksi hän saa tulehduskipulääkettä Metacamia. Hänelle pitäisi antaa myös hermokipuun soveltuvaa Gabapentin lääkettä mutta sitä emme saa millään annettua. Se on todella pahan makuista. Viimeksi kävi samalla tavalla Tramalin kanssa. Hain tänään Gabapentiniä 100 kpl pakkauksen ja sitä pitäisi antaa toistaiseksi. En ole saanut edes yhtä alas. Ja sen takia Tilda varmaan onkin vaisu koska kivut on kovat. Haimme myös Easypilliä apteekista jos sillä saisin huijattua mutta ei, meillä on liian fiksu kissa. Ideoita?
Vappukin tuli ja meni. Eilen kävimme kavereilla grillaamassa ja tänään kävimme Malmitalolla Mimi&Kukun "keikalla", Lintsillä ja veljeni luona grillaamassa. Mukava ja rauhallinen vapaapäivä siis. Ei tuntunut yhtään vapulta niin kuin ei muinakaan vuosina. Yksi turhimmista dokauspäivistä sanon minä. Huomenna töihin pitkäksi päiväksi. Suurin osa plussatunneista meni perjantaina kun olin Tildan kanssa sairaalassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)