26.9.2013

Ennen kuin minusta tuli äiti

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli äiti.

Kirjoittaja tuntematon

9.9.2013

Lapsipainotteinen viikko

Tyttöjä siellä, tyttöjä täällä. Olen aivan haltioissani veljeni uudesta tulokkaasta, pienestä prinsessasta joka syntyi 18.8.2013 ja on siis meidän neidin serkku ja minä olen hänelle täti. Hän on NIIIN söpö ettei toista. Kävimme viime viikolla nuuskimassa ja tutustumassa häneen enkä millään malttanut lähteä kotiin. Mutta pakko lähteä että voi mennä pian uudestaan :)

Torstaina meillä oli hoidossa naapurin tyttö josta on tullut neidille kuin sisko. Ainakin neiti tappelee ja kiukuttelee kuin siskolleen. Naapurin neiti on reilu kaksi vuotias ja kova touhuamaan niin kuin neitikin. Hän on itse aurinko kun sille päälle sattuu ja me kaikki kolme tykkäämme olla koko heidän perheen seurassa. Käymme naapurin kanssa samalla salilla ja on kiva kun siellä on välillä seuraa.

Perjantaina olimme tosiaan veljeni luona ja lauantaina pääsimme ihastelemaan yhtä uutta prinsessaa joka syntyi keskiviikkona. Neidin kummeille syntyi toinen tyttö josta tuli myös meidän kummityttö. Hän oli myös niin suloinen kuin olla voi ja huomasi ison eron 2,5 viikkoa vanhempaan serkkutyttöön kuinka paljon pienemmän oloinen hän oli. Vaikka serkkutyttö oli syntyessään vain 47,5 cm pitkä ja neidin kummien tyttö jo 50 cm niin 2,5 viikossa tapahtuu isoja muutoksia. Serkkutyttöön oli tullut jäntevyyttä ja tahtoa kun taas keskiviikkona syntynyt oli pienellä kippuralla ja nuuskutti rauhallisesti. Niiiiin suloisia prinsessoja.

Sunnuntaina olimme moikkaamassa kolmatta kummilapseamme joka on pieni, kohta 2-vuotias poika. Hän on saanut hurmaus vaihteen päälle eikä ujostellut enää yhtään. Minun piti olla lähellä ja hän piti huolen että hän huomaan kuin hän taituroi pitkin pihaa. Iloinen velikulta ja pilke silmäkulmassa. Yhtäkään kummilasta en antaisi pois. Kaikki ovat niin erilaisia ja omalla tavallaan suloisia ja ihania että nautin heidän seurastaan. Meillä on vielä yksi kummityttö joka on siis se ensimmäinen ja hän täyttää tammikuussa 10 vuotta. Näimme häntä kesällä ja nyt pitäisi pian nähdä uudestaan.

Prinsessa 2 vko

Sitten vähän muihin juttuihin. Aventurilla on käynnissä kisa jossa voi voittaa kuoromme esiintymisen. Tarjouspyyntöjen tehneiden joukosta arvotaan voittaja joka saa meidän esiintymään tilaisuuteensa ilmaiseksi. Oli kyseessä firman juhlat, häät, illan istujaiset tai mikä tilaisuus tahansa niin nyt kannattaa laittaa tarjouspyyntö menemään. Keikkakalenteri alkaa täyttymään tehdyistä tarjouksista joten pidä kiirettä että saat haluamasi päivän. Kilpailu on käynnissä 30.9.2013 asti. Aventuria kuulee seuraavan kerran Kansallisteatterin Lavaklubilla 21.9.2013 Iloxi-Lauluklubissa. Tervetuloa!

1.9.2013

Synttäriviikonloppu

Perjantaina tuli taas yksi vuosi elämästä täyteen. Ja sitä on juhlittu pari päivää. Itse perjantai meni leipoessa täytekakun pohja ja levätessä. 12 päivän työputki teki tehtävänsä ja uni tuli aika nopeasti. Lauantaina oli neidin luova tanssi. Hän aloitti viime viikolla tanssin ja ainakaan vielä se ei ole tehnyt vaikutusta. Neiti itse asiassa sanoi ettei halua käydä siellä enää koska se ei kuulemma ole tanssimista vaan enemmän jumppaa. Neiti tykkää tanssia discomusan tahdissa ja sitä hän odotti tanssitunniltakin mutta pettyi. Nyt pitäisi löytää joku sellainen tanssi mikä on 3 vuotiaille ja siellä oikeasti tanssitaan. Taitaa olla mission impossible. 

Lauantaina siivoilimme, leivottiin ja ehdin SATS:nkin. Minun vanhemmat tulivat kylään ja kertailtiin lomakuulumisia. Tänään olin pilates tunnilla joka yllätti täysin. Minulla oli sellainen kuvitelma että pilates on enemmän venyttelyä ja joogaa mut se olikin tiukka vastalihas rypistys. Hienoa. Sopi mulle. Tein äsken sienipiirakan koska serkkuni tulevat kohta kylään. Emme ole nähneet heitä vuosiin ja he eivät ole nähneet neitiä kertaakaan. Toivottavasti löytyy yhteisiä jutun aiheita.

Olen muuten innostunut ihan kympillä sushista ja olimmekin tällä viikolla mammojen kanssa taas sushilla. Mammoilla tarkoitan kolme ihanaa naista kehen olen tutustunut neidin ollessa muutaman kuukauden ikäinen kun olimme perhevalmennuksessa. Heistä on tullut minulle henkireikä tässä lapsiarjessa. Ollaan koettu yhtä jos toista ja voin luottaa heihin täydellä sydämellä. Mutta olimme siis sushilla Kämpissä Zen sushissa. Oli muuten hyvää mut ei yhtä hyvää kuin Sushibar and wine paikassa. Suosittelen kuitenkin molempia. Nam!