Touhuiluja

Mukava loman loppu. Eilen käytiin neidin kummien kanssa Korkeasaaressa. Eipä ollut ruuhkaa kun taivaalta tihutteli vettä. Eikä siellä kai muutenkaan tähän aikaan vuodesta ole paljoa kävijöitä. Muutama turisti bongattiin, lähinnä venäläisiä. Nähtiin kissaeläimiä, apinoita, kamelit, visentit yms. Parin tunnin pyörimisen jälkeen alkoi sataa enemmän ja jätettiin Safaritalo väliin ja kipitettiin autoille. Käytiin lounaalla Chicosissa koska siellä on leikkipaikka neidille ja kummien kaksivuotiaalle. Todella mukava aamupäivä. Iltapäivällä tulikin mamma ja pappa kahville ja tein ensimmäistä kertaa monen kehumia banaanilettuja. Ja olihan ne hyviä. Niihin tulee vain banaania, kananmunaa, vaniljasokeria ja kanelia. Tehosekoittimella taikinaksi ja pannulle. Niiden lisukkeeksi marjoja ja kyllä kelpaa. Mukava tuoksu leijui koko illan asunnossa.

           Lumileopardi

Tänään kävimme vaarin luona kahvilla. Hän lähti marraskuun lopulla Lanzarotelle ja tuli perjantaina takaisin. Mukava tapa viettää synkkää loppusyksyä / talvea. Lurjus ei tuonut aurinkoa mukanaan :) Päivällä minun oli tarkoitus mennä ensimmäistä kertaa juoksumatolle juoksemaan mutta olisi tullut liian lyhyt visiitti vaarin luona että jätin sen väliin. Sen sijaan oli coretunnilla ja crossarilla hetken. Bongasin myös kuorokaverin salilla. Kiva saada uusia treenikavereita. 

Iltapäivällä veimme neidin mamman ja papan luokse yökylään. Neidin hoitopaikka on kiinni vielä koko ensi viikon ja mamma lupasi hoitaa neitiä maanantain ja oli kätevintä viedä neiti heille jo tänään yöksi niin kaikki saavat nukkua pidempään huomenaamuna. Tiistaina neiti menee tätinsä luokse hoitoon ja to-pe koko tämän alueen ainoaan varahoitopaikkaan, isoon päiväkotiin missä ei ole muita tuttuja lapsia. Äitiä tämä taitaa jännittää enemmän kuin tyttöä. Hyvin se menee, kai. Kävimme miehen kanssa vuokraamassa Makuunista The Lone Ranger - leffan ja säkit karkkia. Ihan jees leffa, karkit ei maistunut. Taitaa olla herkkukiintiö jo täynnä tältä kuukaudelta. Ja hyvä niin. Tammikuussa alkaa taas tiukka kuuri kohti huhtikuuta.

Huomenna siis töihin. Blääh... Mut klo 18 ensimmäistä kertaa BodyCombatiin. Jee!!

Stressivapaa joulu

Ihanaa, että joulu on ohi. Tosin ei siinä mitään valittamista ollut mutta on se silti kiva että sitä vietetään seuraavaksi vasta vuoden päästä. Aattona mentiin mummolaan / anoppilaan perinteiselle riisipuurolle. Me käydään siellä joka vuosi. Myös tänä vuonna joulupukki tuli sinne. Näin on ollut jo monta vuotta. Ensi vuonna ehkä jossain muualla. Iltapäivällä suuntasimme minun äidin luokse syömään jouluruokia. Pukki oli jo käynyt siellä ja oli jättänyt lisää lahjoja kuusen alle.

Neiti tajusi vasta tänä vuonna kunnolla joulupukin idean. Piti olla todella varovainen sanoissaan ja muutaman kerran lipsahtikin lahjojen ostosta ja joulupukin vuokrasta lauseita neidin korviin mut joko hän ei kuullut tai ymmärtänyt mistä me puhuttiin. Ja hyvä niin. Muutaman kerran jopa "uhkailin" tonttujen kurkkimisella ja kilttinä olemisella mut en kovin paljon. Neidillä on sen verran vilkas mielikuvitus että olisi voinut mennä yöunet.

Lahjoja tuli tosi paljon. Me ostettiin neljä ja sit tietenkin mummulta, mammalta, meidän sisaruksilta, kummeilta ja muutamalta ystävältä. Lahjoja avattiin lopulta kolmessa erässä. Aamulla kotona, mammalla ja mummulla. Paras taisi olla soittorasia mihin neiti tunki kaikki korunsa. Myös pöytä ja tuolit neidin huoneeseen tuli tarpeeseen. Nyt sieltä pitäisi myydä sohva pois että kaikki mahtuu. Joulupäivänä olimme kotona koko päivän ja minä otin urakaksi perata neidin kaikki lelut mitkä lähtee eteenpäin sekä pieneksi jääneet vaatteet. Ja nyt vaan odotan, että pääsen niistä pian eroon. 

Tapaninpäivänä olinkin jo zumbassa sulattelemassa kinkkua ja iltapäivällä olimme mamman luona syömässä vielä jouluruokia. Ne upposi ihan hyvin kun oli pitänyt yhden välipäivän. Me ei hankittu mitään jouluruokia kotiin. Ei olla vuosiin hankittu ja se toimii hyvin niin. Tänään kävimme koko perhe leffassa katsomassa Vaahteranmäen Eemeli ja Iida. Se kesti reilun tunnin ja neiti jaksoi katsoa sen kokonaan tosi hienosti. Illalla kävin vielä tunnin kävelylenkillä. Teki tosi hyvää. Sunnuntaina olisi tarkoitus mennä coreen ja jos mahdun niin indoor running tunnille. En olekaan juossut vuosiin selän kipuilun takia. Katsotaan kuinka tällä kertaa käy. Jos huomenna ei sada niin menemme neidin kummien kanssa Korkeasaareen. Ja siihen se loma sit loppuukin. Onneksi ensi viikolla on lyhyt viikko.

Päivän paras

Piti tulla vielä tännekin hehkuttamaan kohteliaisuutta mitä sain tänään. Kävin iltapäivällä SATSissa Sh'Bam tunnilla ja naama punaisena pikasuihkun jälkeen kävin ärrällä ostamassa savukkeita. Joo, tiedän. Tupakointi on pahasta mutta jotain paheita pitää olla. Myönnän, olen huono ihminen sen suhteen. Mutta se ei ollut pointti vaan se, että multa kysyttiin paperit!!! Mulla on ollut jo jonkun aikaan lähenevän neljänkympin synttäripäivän kriisi kun en oikein tiedä (edelleenkään) mitä haluan elämältä. Ärrän kassaneiti kuitenkin pelasti ainakin tältä päivältä kriisin ajatukset kysymällä papereita. Ja ilollahan näytin ne hänelle. Hän sanoi että näytän paljon nuoremmalta livenä kuin ajokortin kuvassa. Ja look oli tämä.

Kyllä hymyilytti. Mutta muuten ole touhunnut jouluruokia ja tein elämäni ekan kerran sinappia. Ohje löytyy Hellapoliisin sivuilta nimellä Konjakkisinappi. Namia. Vien kaksi purkkia mammalle ja mummulle tuliaisiksi kinkun kanssa. Itselle ei jäänyt yhtään koska ohjeen mukaan sitä tulee n 3 dl. 

Konjakkisinappi

1 tlk Colman's sinappijauhetta
1 dl sokeria
2 dl kermaa
3 rkl ruokaöljyä
3 tl vaaleaa viinietikkaa
ripaus suolaa
(valkosipulijauhetta)
(valkopippuria)
1-2 rkl konjakkia

Mittaa ainekset kattilaan ja keittele miedolla lämmöllä muutama minuutti, varo polttamasta pohjaan. Laita valmis sinappi kuumennettuun lasipurkkiin ja nosta kylmään.

Edit: oli todella vahvaa sinappia eli ei herkkähipiäisille

Stressitöntä joulua. Neiti on jo aivan täpinöissään. Ja lopuksi myös Aventurin joulun toivotus.

Loma alkoi

Ihanaa. Kauan odotetut pitkät vapaat alkoi. Tuli niin sopivaan rakoseen. Mä oon ollut aika väsynyt jo pidempään eikä työnteko ole oikein innostanut. Aamuisin on vaikea nousta ylös ja illalla ei malta mennä nukkumaan ettei tarvitse herätä seuraavaan aamuun. Mut nyt ei tarvitse herätä tai mennä töihin kun vasta 30.12. 

Eilen olin ensin BodyPump tunnilla ja Olivia oli MiniSatsissa mukana. Itiksen uudessa Satsissa on tosi kiva leikkipaikka uusine hienoine kiipeilytelineineen. Neiti viihtyi sen reilun tunnin siellä oikein hyvin. Sen aikaa koti oli imuroitu ja ulkovalot löysi vihdoin parvekkeen ikkunaan. Nopea lounas jonka jälkeen ystävän luokse joka järjestää joka joulu perinteiset lasten joulujuhlat. Hänellä itsellään ei ole lapsia mutta hyvin monta kummilasta. Joka joulu keräännymme lapsinemme hänen luokse. No, tämä oli meidän neljäs kerta enkä oikein tiedä monta vuotta hän on näitä järjestänyt. Juhlat kun ei kiinnostanut meitä ennen omaa lasta. Lapset olivat tietenkin juhlien keskipisteessä ja saimme aikuisten kesken vaihtaa kuulumisia. Railakasta ja kovaäänistä menoa.

Illalla lähdin extempore kaupungille muutaman kuorolaisen kanssa. Päädyimme Rymy-Eetuun missä näytti olevan hyvä meno. Ilma oli aika kauhea, myrskysi ja satoi vettä, mut se ei menoa haitannut. Tänä aamuna päätä jyskytti aika kiukulla ja vasta nyt (klo 19) olo alkaa helpottumaan. Vanhuus ei tule yksin.

Huomenna olisi tarkoitus käydä viemässä kummipojan lahja ja mennä tanssilliselle Sh'Bam tunnille sekä Hot FLX:n. Mä oon varannu joka päivälle jonkun tunnin paitsi BodyPumpin jälkeiselle. Miten niin hurahtanut liikuntaan. Terveellistä. Saanpahan paremmalla omallatunnolla syödä herkkuja koko joulun.

Rauhallista joulua kaikille. Palaan taas joulun jälkeen.

Kuukausi

Olen viime aikoina miettinyt ajan kulkua ja yrittänyt suhteuttaa sitä eri tilanteisiin. Kuukausi on ihmisen elämässä todella lyhyt aika kun miettii koko elämän kaarta. Kuitenkin kuukaudessa ehtii tehdä ja tapahtua ihan hirveä määrä asioita kun ottaa ajasta kaiken irti. Kuukauden odotus taas tuntuu todella pitkältä ajalta ja se on nykyaikana liian pitkä aika kun kaikki pitäisi saada nyt ja heti.

Harvoin muistan mitä tapahtui kuukausi sitten ilman että otan kalenterin esiin. Vai osaatko sinä sanoa mitä teit 19.11.2013? Se oli tavallinen tiistai. Työpäivä. Kuorotreenipäivä. Laulettiin todennäköisesti joululauluja. Illalla kotiin tullessani lösähdin sohvalle iPad sylissä ja tarkistin tuoreimmat FB-kuulumiset. Näin menee joka tiistai. Mutta tämä tiistai on jäänyt mieleeni erityisesti, koska se jätti jälkeensä tunteita mitkä edelleen nousevat välillä pintaan. Tästä herää kysymys: toimiiko muisti suurimmaksi osaksi tuntomuistin kautta ja muistatko tapahtumat vain koska niistä on noussut keskimääräistä isompia tunteita pintaan? Mieti tapahtumia taaksepäin. Mitä muistat eilisestä, viime viikosta, vuoden takaisesta joulusta? Liittyykö niihin erityisiä tunteita  mitkä on jättänyt muistijäljen aivoihisi? Minä olen tunneihminen ja elän vahvasti tunteiden kautta. Sen takia myös kuukauden takainen tapahtuma on jäänyt mieleeni erityisesti.

On ollut ihana seurata sukulaistyttömme kasvua ja kehitystä hänen neljän kuukauden iän aikana. Aika on mennyt kuin siivillä kun häntä on seurannut sivusta. Uskon, että myös hänen vanhemmat yhtyvät tähän. Kuitenkin, vatsaoireista kärsivällä vauvalla ja hänen vanhemmillaan on ollut varmasti myös pitkä neljä kuukautta valvomisineen ja itkuineen kun väsymys alkaa painaa. Yön pimeinä tunteina vauvan itkiessä tuntikin tuntuu todella pitkältä ajalta kun ei voi auttaa kipuilevaa vauvaa mitenkään muuten kuin hieromalla ja heijaamalla.

Kuukausi tästä eteenpäin tuntuu pitkältä ajalta. Ollaan jo ensi vuoden puolella ja menossa kohti kevättä. No, tulisi se talvikin ensin. Mutta päivät alkavat pitenemään ja tahti kiihtymään. Minulla on tullut usein keväällä jonkin asteista kevätmasennusta vaikka valon määrä kasvaa. Vasta kun lumet on sulanut ja aurinko lämmittää, kaivaudun minäkin luolasta ja alan nauttia tulevasta. Toivon, ettei tänä vuonna tarvitse ajautua siihen. Tukenani on ihanat kuorolaiset, kuntoilu ja aktiviteetit mitkä pitävät minut kiireisenä.

Enää yksi aamuherätys ja alkaa joululoma!

Somen ihana (?) maailma

Olin pikkutyttönä ihmeissäni, että miten puhelimella voi soittaa jos pitääkin painaa numeronappeja eikä pyörittää niitä. Isän NMT se vasta outo kapistus olikin. Siis missä oli johto mikä laitetaan seinään? Ensimmäisen sähköpostiosoitteen otin Hotmaililta. Luin sitä kaverin luona koska meillä ei ollut tietokonetta. Se taisi olla 90-luvun alussa. Jänniä hetkiä koin myös livechatissa vieraiden poikien kanssa. Huh, se oli todella hurjaa. Teininä vastustin kännykkää ja ostin sen "vasta" vuonna 1997. Se oli todella jännittävää ja muistan sen hetken edelleen. Ensimmäisen opiskeluun liittyvän lopputyön tein eka paperille, sitten kirjoitin sen sähkökirjoituskoneella ja vasta sitten tietokoneella.

Sitten tuli Facebook. Sain ystäviltäni outoja sähköpostiviestejä missä pyydettiin kaveriksi johonkin ihme juttuun. ihmettelimme työkaverini kanssa että mitä ne ovat. Muistan senkin kun liityin Facebookiin. Jokunen vuosi sitten kuulin Twitteristä. Mitä järkeä oli liittyä sinne kun oli Facebook. Ja nyt uusin hype, Instagram. Siihen tutustuin 1,5 vuotta sitten saatuani ensimmäisen iPhonen. 

Nyt olen jymähtänyt näihin someihin; Facebook, Twitter ja Instagram. Kuulin joku aika sitten, että Instagram on jo paljon suositumpi nuorten keskuudessa kuin Facebook. Ja siis sekin taitaa olla jo so last season ja sen tilalle on tullut jotain muita hienoja sovelluksia mistä en edes halua tietää. Ystävistäni noin 98% on Facebookissa mutta Instagramissa heitä ei vielä näy vaikka sen saa nykyään myös Lumiaan. Onko minun sukupolvi tipahtanut kehityksen kyydistä ja uudet sovellukset ovat vain nuorille? 

Uusin koukuttaja minulle on Twitter. Sinne voi kirjoittaa lähes mitä tahansa mitä mieleen tulee koska seuraajia on vasta alle 30. Mielenkiintoisinta on lukea muiden juttuja ja kommentoida niitä. Kuten julkkisten. Joku sanoi, että urheilukilpailuja on mielenkiintoista seurata Twitterin twiittien kautta. Ihan kätevää jos ei pääse itse katsomaan tapahtumaa.

Minut löytää Instagramista nimellä Helispics ja Twitteristä nimimerkillä HeliSoitula.

Aventurin löytää molemmista nimimerkillä Aventur_  

Mihin somen sovelluksiin sinä olet koukussa?

 

Joulupukin asioilla

Viikonloppu mennä hurahti kauheaa vauhtia. Perjantaina Aventurilla oli viimeinen Carol of the Bells-joulukonsertti ja samalla valta vaihtui eli taiteellinen johtajamme vaihtui. Kuorokausi ei suinkaan päättynyt konserttiin vaan lauantaina kuvasimme taustavideoita tulevaan KOHU! -showhumme, sunnuntaina kokoustimme showtyöryhmän kanssa ja pidimme koko kuorolle koreografiatreenit. Tulevana tiistaina on vielä treenit ja perjantaina 20.12.2013 Aventur laulaa Rautatientorilla klo 7-8 aamulla joululauluja työmatkalaisille.

Lauantaina lunastimme miehen kanssa kesällä saamamme lahjakortin Königiin. Pidimme heinäkuussa Königissä 10-vuotis hääpäivän kunniaksi juhlat ystävillemme ja toteutuneesta varauksesta saimme kolmen ruokalajin vapaavalintaisen illallisen sekä pullon viiniä. Lahjakortti oli menossa umpeen 31.12.2013 joten nyt oli viimeinen hetki käydä herkuttelemassa. Ja herkkua se olikin. Söin alkupaloiksi etanoita, pääruoaksi pippuripihvin ja jälkiruoaksi Baileys bruleen. Ja oli todella hyvää. Paikka on muutenkin tosi kiva ja palvelu on aina ollut ystävällistä. Suosittelen järjestämään Königin juhlakerroksessa juhlat.

Saimme viikonlopun aikana ostettua kaikki joululahjat. Meillä on neljä kummilasta, kaksi sukulaistyttöä, naapurin neiti sekä Olivia kenelle ostamme lahjat. Siis seitsemälle lapselle. Siinä on keksimistä ja tänä vuonna kysyinkin kaikilta mitä joulupukilta on toivottu ja sainkin kaikilta vastaukset. Helpotti kummasti ruuhkissa pyörimistä kun tiesi mitä hakea. Nyt ne pitäisi vielä paketoida kun neiti on mennyt nukkumaan. Tänään on ensimmäinen lahjojen vaihto kun näemme viimeisimmän kummityttömme (3 kk).

Emme lähetä tänä vuonna joulukortteja vaan laitamme rahat jälleen hyväntekeväisyyteen. Olemme tehneet näin jo muutamana vuotena ja se on ollut joka kerta hyvä päätös. Tämän vuoden joulukorttirahat lähtevät Filippiineille.

Jaksetaan vielä tämä viikko ja ensi viikolla huilitaan.

Joulu tulla jolkottaa

Mihin nämä kuukaudet on oikein humahtanut. Olen kirjoittanut viimeksi 26.9.2013. Pahoittelut toooodella hiljaisesta blogituksesta. Huomaan, että täällä on käyty mutta minusta ei vaan kuulu mitään. Kieltämättä on ollut tosi kiireinen syksy. Töissä työt painaa enkä jaksa enää kirjoitella kotona (nytkin olen töissä) muuten kuin pikapäivityksiä Twitteriin ja Facebookiin. Lupaan parantaa tapani.

Arki on mennyt ihan mukavasti. Tyttö on pysynyt terveenä yhtä pientä korvatulehdusta lukuunottamatta. Minä olen kuntoillut kovasti SATS:ssa kun hankin kortin sinne elokuun alussa. Kiloja on tippunut seitsemän ja olo on mahtava. Kuntosali kärpänen puree edelleen ja ensi viikolla aukeaa se sali mihin alunperin ostinkin kortin. Tämän syksyn olen saanut käydä ilmaiseksi missä SATS:ssa tahansa ja se on ollut aika hyvä bonus.Viisi kuukautta ilmaista kuntoilua on tehnyt hyvää. Olen ollut myös herkkulakossa elokuusta marraskuuhun ja nyt tämän joulukuun olen lipsunut siitä että jaksan taas pihtailla ensi vuoden. Ainakin toukokuun alkuun asti kun kuoromme esiintyy Aleksanterin teatterin lavalla (siitä myöhemmin lisää).

Selkä on alkanut jostain syystä kenkkuilemaan muutama viikko sitten. Sain jätettyä särkylääkkeet kokonaan pois syyskuussa syötyäni niitä 1,5 vuotta joka päivä. Mutta nyt kun tunnen olevani kunnossa, selkä petti. Senhän pitäisi olla päinvastoin. En kuitenkaan ole edelleenkään mikään himourheilija vaan käyn n 3-4 kertaa jumpissa joten liikarasituksesta ei voi olla kyse. No, nyt olen taas syönyt muutaman viikon särkylääkkeitä ja akuutein vaihe on ohi. Ja toivottavasti myös pysyy. Saan osaksi kiittää siitä luotto kiropraktikkoani Ollia joka auttaa aina kun on pahasti kipuja. Suosittelen käymään Finnkirossa Itäkeskuksessa. Ihan huippuosaamista ja ystävällistä palvelua.

Aventurilla on huomenna perjantaina 13.12.2013 viimeinen joulukonsertti Huopalahden kirkossa klo 19.00. Tervetuloa kuuntelemaan.