Asuntoajatuksia

Ihanan rentouttavia päiviä takana ja edessä. Eilen oli pitkäperjantai ja sen kunniaksi ulkoilimme ja kyläilimme. Aamulla olimme ulkona viereisessä leikkipuistossa naapurien kanssa. Ilma oli tosi lämmin ja ihanan aurinkoinen. Iltapäivällä kävimme katsastamassa mieheni siskon uusi asunto mihin he muuttivat eilen.

Mekin ollaan mietitty (tai minä) uuden asunnon hankkimista. Konkreettisesti se tulee eteen ennen kuin Olivia menee kouluun mutta olen nyt jo välillä katsastanut tarjontaa. Ongelmana on se, että nykyinen asuntomme on Hitas-asunto joka tarkoittaa että emme saa pyytää tästä ihan mitä lystäämme. Hitas-asunnoilla on kattohinta ja sitä ei saa ylittää. Jotkut hienot herrat ja rouvat säätävät asuntomme hinnan. Ja se ongelma on että tämän asunnon hinnalla emme saa Helsingistä saman kokoista ja samassa kunnossa olevaa asuntoa samoilla lähipalveluilla. Pitää siis muuttaa jonnekin kauemmas. Lainaa on jo entuudestaan sen verran ettei sitä haluaisi ottaa enää lisää. Mutta minne sitä sitten muuttaisi. Olen asunut ekat 20 vuotta Länsi-Vantaalla joten se on tuttua aluetta mutta toisaalta en haluaisin muuttaa sinne enää takaisin. Itä-Vantaa ei houkuttele ja Espoo on tuntematonta aluetta. Ei auta kun alkaa vaan kunnolla haravoimaan asuntoesittelyjä ja sitä myötä tutustua eri asuinalueisiin.

Me käytiin torstaina katsomassa Via Crucis-pääsiäisnäytelmän kenraaliharjoitusta. Siinä esiintyy mieheni setä Pilatuksen neuvonantajana. Aika vaikuttava teos. Oletteko muuten huomannut kuinka hieno Säätytalo on. Minä tein tämän havainnon torstaina kun yksi osa esityksestä esitettiin Säätytalon portailla.

Loma tulee

Ihanaa, huomenna alkaa loma. Kyllä sitä on odotettukin. Olin viimeksi lomalla syyskuussa ja elokuussa. Pitkä, luminen ja kylmä talvi alkaa olla takana ja ollaan saatu nauttia jo toista viikkoa ihanan aurinkoisista päivistä. Tai mitä minä niistä tiedän kun istun toimistossa mutta on ihanaa kun on jo valoisaa kun kello herättää klo 5.30. Klo 6.30 saa laittaa arskat päähän kun lähden ajamaan töihin. Jeah!

Palmusunnuntaina käytiin virpomassa tytsyn kanssa. Käytiin sukulaisilla ja naapureilla. Tässä meidän pieni keijukainen.

Miehellä ei ole lomaa joten me lomaillaan kahdestaan tytsyn kanssa. Tai vien hänet perjantaina hoitoon että pääsen kampaajalle. Olen mielestäni ansainnut edes yhden päivän ilman tauotonta leikkimistä. Neiti ei ole nukkunut päiväunia enää kuukauteen ja veikkaan että sama meno jatkuu koko loman. Tai hän nukkuu hoidossa kun silloin herätys on klo 6.15 mutta jos nousee ylös klo 8 niin uni ei vaan tule ennen kuin illalla. Toisin sanoen minunkin päikkärit on aika vähissä enää. Damn!

Rauhallinen sunnuntai

Eilen vietettiin anopin 60-vuotis juhlia. Paikalla oli 30 sukulaista ja ystävää ja meno oli letkeää. Veljeni ja hänen vaimo haki Olivian päivällisen jälkeen ja me jäätiin viettämään iltaa muiden vieraiden kanssa. Ilta kului aika rauhallisissa merkeissä ja me oltiin kotona puolen yön jälkeen. Aamulla oli ihanaa nukkua pitkään ja heräsinkin vasta klo 10.30. Vaikka aamut Olivian kanssa on tosi rauhallisia ja mukavia niin on kiva välillä saada nukkua pitkään eikä tarvitse heti alkaa touhuamaan ja leikkimään. Ihan luxusta että me haetaan Olivia vasta kolmen aikaan. Mitähän tässä tekisi?

Ulkona on taivaallinen ilma. Voisin lähteä lenkille. Mulla on kuntoilu jäänyt aika pahasti taka-alalle ihan aikataulullisista syistä. Kun olemme hakeneet Olivian hoidosta alkaa syömiset, kaupassa käynti, pyykin pesu ja muut askareet. Ja mä olen ollut tosi väsynyt koko talven. Nyt kun paistaa aurinko energiaakin on enemmän. Odotan jo niin kovasti kesää. Toppavaatteiden riisuminen ja pukeminen on rasittavaa. Inhoa sen takia myös vaatteiden ostamista ja sovittamista. Mä kannatan nettiostoksia kun vaatteita saa rauhassa kokeilla kotona.

Mut nyt pihalle. Tässä tunnelmakuva eilistä juhlista.

Blogi mielessä

Huomaan koko ajan ajattelevani asioita niin kuin kirjoittaisin niitä tänne blogiin. Ehkä tämä onkin ihan hyvä juttu. Saan purettua mietteitäni tänne. Pitänee viikonloppuna kirjoitella enemmän. Mulla on paljon juttuja mielessä :)

Täällä taas

Olen pitänyt kahta eri blogia vuosien varrella mutta ne ovat kuivuneet kokoon lähinnä ajanpuutteen vuoksi. Ensimmäinen blogi kertoi minun tunteistani ja elämästäni lapsettomuushoitojen maailmassa. Toisen blogin kirjoittamisen aloitin kun vihdoin tulimme raskaaksi ja meille syntyi ihana tyttö. Sitä jatkoin siihen asti kunnes palasin töihin mutta se kuihtui kokoon kun en jaksanut enää työpäivän päätteeksi istua koneella.

Olen lukenut ystävieni blogeja ja olen miettinyt jo pitkään että haluaisin aloittaa blogin kirjoittamisen uudestaan. Ihan senkin takia että saan muistiin mitä kaikkea tyttäremme osaa ja tekee. Olen huono kirjoittamaan vauvakirjaa ja nyt se harmittaa näin jälkikäteen. Jospa saisin tänne kaiken tarpeellisen muistiin.

Ensin ajattelin kertoa hieman perheestäni. Olemme olleet mieheni kanssa kohta 10 vuotta naimisissa. Kävimme 8 vuotta lapsettomuushoidoissa ennen kuin 28.2.2010 tyttäremme Olivia syntyi. Palasin töihin elokuussa 2011 ja mieheni jäi silloin puoleksi vuodeksi kotiin. Mieheni mentyä töihin mieheni äiti jäi vuorotteluvapaalle hoitamaan Oliviaa 8 kuukaudeksi. Olivia aloitti syyskuussa ryhmäperhepäivähoidossa ja on hyvin onnellinen uusista ystävistään. Hän on nyt kolme vuotias.

Perheeseemme kuuluu myös mamma ja pappa (mieheni vanhemmat), mummu ja Veke (minun vanhemmat), mieheni sisko, hänen mies ja heidän kohta yksi vuotias tytär sekä minun veljeni ja hänen vaimo. Heille syntyy ensimmäinen lapsi elokuussa. Lisäksi meitä ympäröi ystävät ja kaverit keitä yritämme nähdä säännöllisesti.

Katsotaan jaksanko kirjoittaa tänne. Tämä on nyt testi että onko minusta enää kirjoittajaksi.