Vielä neljä vuotta sitten vietimme Lapsettomien lauantaina äitinpäivän sijaan. Ihana suloinen tyttäremme on todella toivottu ja rakkaudella tehty. Olimme kahdeksan vuotta lapsettomuushoidoissa kun en voinut saada luonnollisesti lasta. Minulla on PCO-syndrooma mikä on lyhyesti sanottu munasarjojen monirakkulasyndrooma. Minulla on munarakkuloita todella paljon ja ne ei mahdu kehittymään ja sen takia myöskään irtoamaan. Tästä johtuen en voi tulla normaalisti raskaaksi. Ja siihen tarvittiin kahdeksan pitkää lapsettomuushoitovuotta, kolme keskenmenoa, paljon kärsivällisyyttä ja rakkautta että tulin raskaaksi. Lopulta vuonna 2009 sain positiivisen raskaustestituloksen joka oli loppujen lopuksi syntynyt luomusti eli ilman hoitoja. Belive in Miracles.
Meistä ja tamperelaisesta pariskunnasta tehtiin dokumenttielokuva mikä kertoi matkastamme lapsettomuushoitojen maailmassa. Sen nimi on Hiljaa toivotut ja vaikka olemme itse siinä niin voin sanoa että se kannattaa katsoa jos aihe yhtäänkään kiinnostaa tai on omakohtaisia kokemuksia. Elokuva kannattaa myös katsoa jos lähipiirissä on pariskunta joka käy lapsettomuus aiheisia asioita läpi niin tiedät mitä se heille tarkoittaa. Hiljaa toivotut ei kaunistele asiaa vaan kertoo totuuden mitä kaikkea hoidoissa voi tapahtua.
Joten äitienpäivä ei ole meille itsestäänselvyys. Meillä on lähipiirissä muitakin pariskuntia jotka käyvät tai kävivät läpi samoja asioita kuin me. Joillekin on käynyt niin onnekkaasti että hoidot ovat onnistuneet ja joillekin ei. Heitä siis lämmöllä ajatellen ensi lauantaina. Niin ja muistakaa ettette kysy KENELTÄKÄÄN että "jokos teille on tulossa lapsia" tai "oletko raskaana". Koskaan ei tiedä mitä kulisseissa tapahtuu ja kuinka arka aihe on.
Dokumenttielokuvaa voi ostaa Lapsettomien yhdistys Simpukan kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti