Iloja ja suruja

Olihan mukava viikonloppu. Perjantaina veimme neidin miehen siskon luokse yökylään ja me lähdettiin todella todella pitkästä aikaa teatteriin. Helsingin kaupunginteatterissa pyörii vielä muutaman viikon ajan aivan LOISTAVA esitys nimeltään Yksi mies, kaksi pomoa. Vaikka me oltiin molemmat väsyneitä niin esitys piti hereillä. Ja vaikka se kesti 2,40 t niin aika ei tosiaankaan tuntunut pitkältä. Menkää ihmeessä katsomaan jos ehditte. Toivottavasti esitykset jatkuu syksyllä. Teatterista ehdimme Juttutupaan katsomaan MM-lätkän vikan erän missä Suomi voitti Venäjän. Juhuu.

Aamulla haettiin neiti kympin aikaan kotiin koska mies ja neiti lähti katsomaan ilmaislipuilla Ranska-USA lätkämatsia. He ottivat koko ilosta kaikki irti, oli liput poskilla ja kypärät päässä sekä Suomen lippu heilui (vaikka Suomi ei pelannut).

Minäkin olisin päässyt matsiin koska alle 4 vuotiaat pääsee ilmaiseksi sisään mutta minulla oli kuorotreenit äitinpäivän keikkaa varten. Iltapäivä menikin ulkoillessa ihanassa aurinkoisessa säässä.

Sunnuntaina äitienpäivänä heräilin ajoissa koska piti lähteä keikalle. Olin aluperin sanonut etten ole käytettävissä äitienpäivänä mutta laulajien vähyyden vuoksi piti mennä. Ja olihan se hauskaa. Aina on. Olimme siis laulamassa Ruusuratikassa mikä kiersi pitkin Helsingin keskustaa. Ratikkaan sai tulla ilmaiseksi ja kuskit jakoivat kaikille ruusuja. Loistava idea. Samalla Aventur lauloi kolmen tunnin ajan pitäen välillä taukoja. Minä olin vain kaksi tuntia ja kiirehdin kotiin että ehdimme kolmeksi Viikin kartanoon päivälliselle miehen äidin ja siskon perheen kanssa.

Neiti antoi minulle itse tehdyn taulun missä oli kukkia. En muistanut ottaa siitä kuvaa mutta laitan sen jossain välissä tänne. Aika liikkis. Mies muisti minua ikkunoidenpesu lupauksella. Itse asiassa minä sitä ehdotin. Inhoan ikkunoiden pesua. Oli muuten aika hektinen äitienpäivä. En oikeastaan ehtinyt jäädä hetkeksikään miettimään äitiyttä tai siihen liittyviä asioita. Toisaalta se ei haitannut koska lauantaina mietin paljon lapsettomuuteen liittyviä juttuja ja kuinka meidän elämä on siitä muuttunut. Mietin lauauntaina illalla kolmea keskenmenoa ja kuinka raskaita ne olivat henkisesti ja fyysisesti. Haluaisin ottaa sellaisen tatuoinnin missä on symbolisesti kerrottu että meillä on neiti sekä kolme Taistoa jotka elävät muistoissamme. Vanhin niistä olisi jo tokalla luokalla koulussa.

Itse asiassa luin sunnuntaina Helsingin Sanomien koskettavan jutun keskenmenon kokeneesta naisesta. Luin juttua metrossa ja kyyneleet kihosi silmiin ihan väkisin. Lukekaa juttu. Se on aika pitkä mutta todella hyvä ja tunnistin itseni siitä todella hyvin. HS - Pinnan alla

Tässä tahattomasta lapsettomuudesta kertovasta runokirjasta  Lapsettoman paikka yksi runo:

TYHJÄ SYLI

Kysyvät usein tyhjästä sylistäni:
Miksi minulla ei ole lapsia,
olenko itsekäs,
tahdonko vain uran ja oman elämän?

Voi, jos tietäisivät, ymmärtäisivät.
Ei lapsia vain tahdota ja oteta.
Ne ovat elämän lahja, lahjoista suurin
ja arvokkain.

Eikä se aina, läheskään aina,
ole oma valinta, minun tahtoni.
Että sylini on tyhjä.

– Merja Kyllönen