Kuningatar EI

Tämä päivä on ollut yhtä tahkoamista. Neidille ei ole käynyt mikään. Ei niin siis yhtään mikään. Kaikki on ei, ulos lähtö, syöminen, vaipan vaihto, ihan kaikki. Aamulla lähdettiin hirveällä kiukulla Hietsun kirppikselle tarkoituksena varata kirppispöytä muutaman viikon päähän. No, se ei onnistunut koska niitä saa varata vain paikan päällä arkisin klo 8-15. Kuka toimistotyöntekijä oikeasti pystyy varaamaan niitä kun pitää olla töissä? Joka tapauksessa kun me tultiin kotiin niin kiukuttelu jatkui. Lopputulemana oli et mä olin neidin kanssa koko päivän kotona koska en vaan jaksanut tapella sen kanssa joka asiasta. Uloslähtö oli ihan mahdoton ajatus kun neiti ei ollut yhteistyökykyinen. En myöskään suostunut leikkimään koska sapetti niin paljon.

Myös kiusaaminen on tullut kuvioihin. Neiti potkii, nipistää, lyö lähes joka välissä. Ja vain minua. Vaikka meillä olisi ollut kuinka kiva päivä tahansa niin päivä päättyy siihen että mä raivostun siitä että hän tekee jotain mikä sattuu. Olen myös yrittänyt jutella asiasta miksei niin saa tehdä mut nyt on niin kova uhma päällä ettei mikään mene jakeluun. Silloin kun neiti aloitti kunnallisessa hoidossa viime syyskuussa niin siellä oli poika joka kiusasi häntä. Aamut oli vaikeita lähteä hoitoon kun neiti pelkäsi kiusaajaa. No nyt se kiusaaja on tullut kotiin eikä hän millään tajua että hän tekee sitä ihan samaa kuin se poika siellä hoidossa. Viime viikkoina olen useaan kertaan menettänyt hermot ja huutanut ja lähtenyt kävelemään. Yksi ilta purskahdin itkuun kun oli niin epätoivonen olo. Anteeksipyynnöt on vaikeita ja sitä pitäisi vaan enemmän tankata. Mitä mä teen väärin?

Tämä päivä oli niin turha ja olen vaan odottanut että neiti menisi nukkumaan. Saisin olla hetken rauhassa. Ja nyt se hetki on koittanut. Olo ei ole yhtään parempi. Meni harakoille tämä päivä. Onneksi huomenna on sunnuntai. Jos se olisi yhtään parempi.