Asuntoajatuksia

Ihanan rentouttavia päiviä takana ja edessä. Eilen oli pitkäperjantai ja sen kunniaksi ulkoilimme ja kyläilimme. Aamulla olimme ulkona viereisessä leikkipuistossa naapurien kanssa. Ilma oli tosi lämmin ja ihanan aurinkoinen. Iltapäivällä kävimme katsastamassa mieheni siskon uusi asunto mihin he muuttivat eilen.

Mekin ollaan mietitty (tai minä) uuden asunnon hankkimista. Konkreettisesti se tulee eteen ennen kuin Olivia menee kouluun mutta olen nyt jo välillä katsastanut tarjontaa. Ongelmana on se, että nykyinen asuntomme on Hitas-asunto joka tarkoittaa että emme saa pyytää tästä ihan mitä lystäämme. Hitas-asunnoilla on kattohinta ja sitä ei saa ylittää. Jotkut hienot herrat ja rouvat säätävät asuntomme hinnan. Ja se ongelma on että tämän asunnon hinnalla emme saa Helsingistä saman kokoista ja samassa kunnossa olevaa asuntoa samoilla lähipalveluilla. Pitää siis muuttaa jonnekin kauemmas. Lainaa on jo entuudestaan sen verran ettei sitä haluaisi ottaa enää lisää. Mutta minne sitä sitten muuttaisi. Olen asunut ekat 20 vuotta Länsi-Vantaalla joten se on tuttua aluetta mutta toisaalta en haluaisin muuttaa sinne enää takaisin. Itä-Vantaa ei houkuttele ja Espoo on tuntematonta aluetta. Ei auta kun alkaa vaan kunnolla haravoimaan asuntoesittelyjä ja sitä myötä tutustua eri asuinalueisiin.

Me käytiin torstaina katsomassa Via Crucis-pääsiäisnäytelmän kenraaliharjoitusta. Siinä esiintyy mieheni setä Pilatuksen neuvonantajana. Aika vaikuttava teos. Oletteko muuten huomannut kuinka hieno Säätytalo on. Minä tein tämän havainnon torstaina kun yksi osa esityksestä esitettiin Säätytalon portailla.